Mistä on S2-tunnit tehty?

Kello on kymmenen maanantaiaamuna, S2-tunti on alkamassa. Paikalla on tänään vitosluokkalainen, seitsemäsluokkalainen ja kaksi yhdeksäsluokkalaista. Kielitaidon suhteen hajontaa on vielä enemmän: Suomessa syntynyt viidesluokkalainen, juuri valmistavalta luokalta siirtynyt seitsemäsluokkalainen ja pari vuotta suomea opiskelleet ysiluokkalaiset. Tämä kokoonpano työskentelee tällä porukalla vain kerran viikossa.

Vaihdan lyhyet kuulumiset oppilaiden kanssa. Riennän ensin vitosluokkalaisen luokse, joka ei ole pystynyt tekemään S2-tehtäviään. Vieraita sanoja on jälleen ollut liikaa. Selitän muutamia sanoja, pyydän välillä avuksi oppilaitakin. Samalla laitan seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaiset tarkistamaan toistensa läksyjä. Taitavammat auttavat toisiaan. Annan vitosluokkalaiselle tämän tunnin tehtävät ja olen jatkamassa matkaa seuraavan oppilaan luo. Silloin viidesluokkalainen kaivaa repustaan hissan kirjan. Äskeisestä hissan tunnista ei ole jäänyt mieleen muuta kuin Egypti ja orjat. Lupaan palata vielä tällä tunnilla asiaan.

Pääsen vihdoin seiska- ja ysiluokkalaisten luokse. Tunnin aiheena on partitiivi. Mietimme yhdessä esimerkkejä, käymme läpi sääntöjä. Onneksi yläluokkalaiset pääsevät hyvin vauhtiin. Kun partitiivi on otettu haltuun, ysiluokkalaiset kaivavat esiin yhteiskuntaopin kirjat. He toivovat, että voisin selvittää heille yhteiskuntaopin kappaletta. Toinen ysiluokkalainen kysyy, mitä tarkoittaa bruttokansantuote. Toisella vieraita sanoja on 15 sanan lista. Ne ovat kappaleen ensimmäiseltä sivulta. Mitä tarkoittaa velka? Ylijäämä? Entä talous? Etsimme sanoja sanakirjasta, selitän merkityksiä, puhun ja piirrän, kaivan kännykästä kuvia. Välillä katson, että muut oppilaat pääsevät tehtävissään eteenpäin. Mielessäni on avuton viidesluokkalainen ja Egyptin historia. Miten ehtisin vielä tällä tunnilla hänen luokseen?

Jossakin vaiheessa ehdin katsoa kelloa. Useimmiten en ehdi, tai edes uskalla. S2-opettajalle aika on aina vihollinen. En muista kertaakaan ajatelleeni, että meneepä tämä tunti hitaasti. Aina on liian vähän aikaa. En myöskään muista, että olisin joskus pitänyt loistavan S2-tunnin. Hienoimmatkin tuntisuunnitelmat tuntuvat valuvan hukkaan, sillä aina poiketaan reitiltä, eksytään oppiaineesta toiseen, siirrytään koulusanastosta vapaa-aikaan.

S2-tunnin jälkeen opettajan takki on tyhjä. Pää on pyörällä, kainalossa on hikiläikät. Yksi monistenippu on kadonnut jonnekin. Täydellinen tunti jäi jälleen pitämättä. Tuntisuunnitelmat jäivät kalenteriin, ja kalenteri laukun pohjalle. Ja silti. Oppilaat ovat usein hyvin tyytyväisiä ja iloisia lähtiessään S2-luokasta. ”Kiitos, kun ehdit selittää”. ”Nyt ymmärsin jotain siitä yhteiskuntaopista”. ”Ope, nyt voin ehkä päästä kokeesta läpi”.

Toinen ysiluokkalaisista jää tunnin jälkeen luokkaan. Pojalla on selvästi tärkeää asiaa. Poika kertoo haluavansa oppia vähän moposanastoa, ja lupaan etsiä sitä huomisen tunnille. Sama poika kysyi viikko sitten, miten tyttöä voi pyytää treffeille. Ehkä häntä on lykästänyt, ja tulevilla treffeillä poika haluaa tehdä vaikutuksen mopollaan.

S2-hallitus / Leena Mäyry-Ylinen