Olen aikuisten S2-yhmissä sadutusmenetelmää harrastellut
joskus, usein ns. ryhmäsadutuksena, jossa opettaja on kirjuri ja koko ryhmä vie
tarinaa eteenpäin. Se on hyvin hauskaa ja kertomukset ovat monesti
lennokkaita. Opiskelijat haluavat lähes
aina syntyneen tekstin itselleen mukaan tunnilta. Sadutusta voi toteuttaa
monella tapaa. Esimerkiksi minulla on ollut tapana, että tarinaa voi
halutessaan kertoa millä kielellä vain ja yhdessä sitten mietitään, miten
asioita voisi ilmaista suomeksi.
Hyvin kiinnostavaa tutkimusta sadutuksesta kielenoppimisessa
on myös meneillään. Noora Räihä tutkii sadutusta lasten saksan kielen oppimisen kontekstissa,
mutta tutkimuksella on annettavaa kaikille kielenopettajille. Lasten opettajia
varmasti kiinnostaa lapsinäkökulmaisuus ja meitä muitakin sosiokulttuurisuuden
anti opetukselle sekä tietysti itse sadutus.
Räihän väitöskirjaa odotellessa
hänen tutkimuksestaan voi jo saada esimakua oheisen linkin takaa ja erityisesti lasten opettajille tässä on muutenkin kiinnostava blogi:
https://lapsinakokulma.wordpress.com/2019/03/28/ymparistoongelma-ja-sen-ratkaisu-vygotskilaisittain/
Mervi Kastari / S2-hallitus
