Vietin
maaliskuisena lauantaina mielenkiintoisen koulutuspäivän Helsingissä Tieteiden
talossa. Paikallinen S2-opettajien yhdistys oli hankkinut asiantuntevia puhujia
aiheesta ”Voimavaroja työn haasteisiin”. Aiheet olivat aika raskaitakin, mutta
ehdottomasti tärkeitä S2-opettajille. Päivän aloitti Pelastakaa lapset ry:ssä
työskentelevä Saara Pihlaja, joka kertoi kunniaan liittyvästä väkivallasta.
Seuraavaksi saimme kuulla sota-alueilta tulevien lasten ja nuorten mielestä.
Puhujana oli psykologi Ann-Christin Qvarnström-Obrey. Lounaan jälkeen Janne
Korhonen Turvan vuoksi Oy:stä neuvoi, miten uhka- ja väkivaltatilanteissa
kannattaisi toimia. Neljäntenä eteen astui luokanopettaja Zahra Al Take, joka
kertoi maahanmuuttajalasten ja -nuorten oppimisen tukemisesta omakohtaisten
kokemustensa pohjalta. Iltapäivän viimeiselläkin puhujalla oli tärkeä aihe:
psykologi Tuija Turunen kehotti opettajia pitämään huolta myös itsestään. Seuraavaksi kerron hieman kunkin luennon annista.
Kunniaan liittyvä väkivalta
Saara Pihlaja Pelastakaa lapset ry:stä työskentelee turvapaikanhakijaperheiden
kanssa. Hän on työssään ollut tekemisissä kunniaan liittyvän väkivallan kanssa. Se tarkoittaa perheen, yhteisön tai suvun
piirissä tapahtuvaa väkivaltaa, jota perustellaan kunnianormeilla. Usein
kontrolloidaan naisen käyttäytymistä, mutta myös pojat kokevat sitä esimerkiksi
pakkoavioliittojen muodossa. Epäilyt ja huhupuheet saattavat riittää kunniaan
liittyvään väkivaltaan. Perheen tai yhteisön häpeä tapaperinteen tai ideologian
rikkomisesta voi olla suuri. Syitä voivat olla esimerkiksi seurustelu
kantasuomalaisen kanssa, pukeutumiseen liittyvien odotusten rikkominen tai
päihteiden käyttö.
Miten koulun
arjessa voisi ennakoida riskitekijöitä ja puuttua asiaan? Esimerkiksi runsaat
ja selittämättömät poissaolot saattavat viitata ongelmiin kotona. Myös huomiota
herättävä kouluun saattaminen tai vaikutelma siitä, että sisarukset tai toiset oppilaat
valvovat oppilasta voi viitata ongelmiin. Muita merkkejä ovat vaatteiden
vaihtaminen ennen kotimatkaa, muutokset käytöksessä tai koulumenestyksessä sekä
ulkoiset väkivallan merkit. Tosin osa edellä mainituista asioista voi liittyä
myös normaaliin teini-ikään.
Pihlaja
rohkaisee aina epäilysten herättyä ottamaan asian sensitiivisesti puheeksi
oppilaan kanssa. Hän suosittelee myös tarvittaessa ryhtymistä moniammatilliseen
yhteistyöhön. Kannattaa ottaa huomioon, että maahan hiljattain muuttaneet
naiset eivät välttämättä tunne oikeuksiaan ja kunniaan liittyvä väkivalta voi
liittyä myös 2. ja 3. polven maahanmuuttajataustaisten henkilöiden elämään.
Miksi aina
ei haeta apua? Saatetaan kokea, että tilanne pitää vain hyväksyä. Oma perhe on
rakas ja side siihen on vahva, jolloin siitä ei haluta eroon eikä omaa perhettä
haluta saattaa huonoon valoon. Saatetaan olla kiitollisia perheelle, pelätä
leimautumista, yhteisön kontrollia tai lähettämistä kotimaahan. Monet saattavat
pelätä viranomaisia kotimaansa kokemusten takia.
Sota-alueilta tulevien lasten ja
nuorten mieli
Psykologi, lastenpsykoterapeutti (ym.) Ann-Christin
Qvarnström-Obrey kertoi sota-alueilta tulevien lasten ja nuorten mielestä.
Qvarnström-Obreyn mukaan he kaikki kokevat stressiä isojen elämänmuutosten
edessä ja osa heistä on myös traumatisoituneita. Pakolaisena maahan tullut
lapsi tai nuori tulee hänen mukaansa nähdä tavallisena lapsena tai nuorena. Hän
tarvitsee turvallisen ihmissuhteen, vastavuoroista vuorovaikutusta,
ennakoitavuutta ja pysyvyyttä elämäänsä, johonkin kuulumisen tunteen ja muun
muassa ”mielen ruokaa”. Yksin tulevilla lapsilla on usein tehtävä, joka voi
olla työn hankkiminen ja perheen hengissä pitäminen lähettämällä rahaa
kotimaahan. Suomeen asti selviytyneet lapset ovat vahvoja tapauksia, mutta
yksin joutuminen on aina raskasta lapselle.
Lapsille ja
nuorille psyykkisesti raskaita asioita ovat menetykset, pitkät käsittelyajat
turvapaikkahakemuksissa ja esimerkiksi muistihäiriöt, jotka voivat olla trauman
aiheuttamia. Myös muun muassa oppimishäiriöt, tunteiden säätely, syrjintä ja
ihmissuhteet voivat tuottaa ongelmia. Menneisyys saattaa olla koko ajan
mielessä ja myös kotona vanhemmat saattavat olla masentuneita. Monilla on
kuitenkin voimavaroja, jolloin on mahdollista selvitä.
Uhka- ja väkivaltatilanteet
Janne Korhonen Turvan vuoksi Oy:st antoi neuvoja mahdollisiin uhka- ja
väkivaltatilanteisiin. Korhonen korosti sitä, että sanallisesti uhkaava henkilö
haluaa tulla huomioiduksi ja kuulluksi. On tärkeää, että uhkaavassa tilanteessa
ei provosoidu ja pystyy pysymään rauhallisena ja neutraalina. Kannattaa esittää
tarkentavia kysymyksiä, mutta välttää tivaamista. Kehonkielen pitäisi olla
rauhoittavaa, äänenpainon matala ja tulisi kiinnittää huomiota myös
sananvalintoihin.
Korhonen antoi havainnollistavan vertauksen uhkatilanteesta:
”kuohuviiniteoriassa” ihmistä verrataan kuohuviinipulloon. Jos pulloa
hölskyttelee, paine kasvaa ja lopulta pärskähtää. Ihmisen pitäisi siis antaa
puhua niin kauan kuin ”puhekuohua” tulee. Kun energia on purettu, ihmisen
kanssa pystyy yleensä keskustelemaan. Korhonen neuvoi myös pitämään fyysistä
etäisyyttä uhkaavaan henkilöön, pysymään lähellä ovea ja varoa kääntämästä
selkäänsä.
Maahanmuuttajalasten ja -nuorten
oppimisen tukeminen
Luokanopettaja Zahra Al Take puhui
maahanmuuttajalasten ja -nuorten oppimisen tukemisesta oman kokemuksensa
pohjalta. Irakista kotoisin oleva Al Take kertoi taustastaan, perheestään sekä
haasteista koulutiellä lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän korosti puheessaan sitä,
miten tärkeää opettajan kannustus voi olla oppilaalle, koska kotoa sitä ei
välttämättä saa. Lapsi on saattanut joutua ottamaan aikuisen roolin
perheessään, kuten Al Takelle tapahtui. Silloin ei aina riitä voimia koulussa
keskittymiseen. Al Take koki huonona sen, että hänet laitettiin peruskoulussa
S2-ryhmään, vaikka suomen kielen taito oli hyvä. Hän koki luokittelua,
syrjimistä ja vähättelyä. Oman äidinkielen puhuminen kiellettiin koulussa jopa
välitunneilla. Hän alkoi uskoa vähättelyyn ja koulu alkoi mennä huonosti. Kymppiluokalla
häntä onnisti, kun opettaja oli aidosti kiinnostunut ja kannustava. Al Taken
lannistumisen kierre katkesi siihen ja hän alkoi uskoa itseensä. Lopulta hän
valmistui toiveammattiinsa, luokanopettajaksi.
Pidä huolta myös itsestäsi!
Viimeisenä
puhujana oli psykologi Tuija Turunen, joka kertoi itsestään huolehtimisen
tärkeydestä. Heti alkuun hän kehotti tervehtimään itseämme ja kysymään
itseltämme, ”mitä kuuluu?” Turunen
varoitti, että työtaakka ei saa vaikuttaa ihmiseen liikaa. Jaksamista ei tulisi
pitää itsestäänselvyytenä. Turusen mukaan kehon ”ajotietokone” kyllä
muistuttelee ja olisikin tärkeää tiedostaa ja tunnistaa uupumisen merkit.
Esimerkiksi muistin pätkiminen, lomilla sairastaminen tai lisääntyneet pääkivut
voivat kertoa liian suuresta kuormasta.
Turunen
neuvoi myös muistamaan, että oppilaiden kanssa kannattaa muistaa pitää
ammatillinen etäisyys. Neutraalin tuen antaminen kertoo ammattilaisuudesta. Turunen
kysyi osuvasti, keitä kannamme mukanamme ja keitä päästämme kotiimme. Töistä irrottautuminen
on tärkeää, jotta resilienssi eli palautumiskyky toimii. Turunen suositteli
ensiavuksi esimerkiksi ”Head space” -meditaatio-ohjelmaa, joka löytyy
Youtubesta. Itse aion ainakin testata!
Koulutuspäivän dioihin voi tutustua kirjautumalla
S2-opettajien jäsensivuilla: https://www.s2opettajat.fi/kirjaudu/?E108490GOTO=/jasensivut/luentodiat/.
Leena Salminen
S2-hallitus
