Suomea ilman tekosyitä

Vuoden 2018 alkuviikkoina on ollut mukava huomata, kuinka julkisuudessa on puhuttu toistuvasti suomea vieraana kielenä opiskelevien asioista ja asemasta korostaen oppijoiden erilaisia tarpeita ja moninaisia lähtökohtia. Aika, jona S2-opetuksesta kirjoitettiin lähinnä turvapaikanhakijoiden kasvaneeseen määrään liittyvien uutisten kainalossa, alkaa näköjään olla ohi. Hyvä niin, sillä S2-opiskelu ei lähtökohtaisesti ole kriisiviestintää, vaan tavallisen ja tarvittavan kommunikaation omaksumista uudella kielellä. Suomea myös opiskellaan monista eri syistä, eikä suinkaan aina pakon edessä.

Tällaisen ilahduttavan näkökulman aikuisten suomeen vieraana kielenä tarjoaa Inkeri Lehtimajan Helsingin Sanomien näkökulmateksti ”Myös korkeakoulutetut maahanmuuttajat tarvitsevat suomen kieltä.” (HS 8.1.2018.) Teksti muistuttelee koulutettujen maahanmuuttajien tilanteesta – ja ylipäätään siitä, että tällainen työssäkäyvä tai opiskeleva suomea vieraana kielenä oppiva kansanosa on yhä kasvamaan päin.

Lehtimaja korostaa, että tällä opiskelijaryhmällä suomen oppiminen jää usein oman aktiivisuuden varaan, eikä koulutusta ole aina tarvittavaa määrää tarjolla. Vaikka kielen osaaminen ei heille ole välttämätöntä työn puolesta, haluttaisiin uuden kotimaan kieli usein ottaa haltuun, koska kielitaito mahdollistaa sosiaalisten verkostojen laajentamisen ja helpottaa pääsyä yhteiskunnallisen toimijuuden piiriin.

Suomenoppimisen syihin, tuloksiin ja kielen opiskelun houkuttavuustekijöihin keskittyvää mediapuhetta on myös koulutettujen maahanmuuttajien tilannetta käsittelevissä Ossi Mansikan ja Jukka Harjun (HS 21.2. 2018) sekä Jussi Saarisen (AL 19.2.2018) artikkeleissa. Edellinen kertoo intialaistaustaisten IT-alan asiantuntijoiden, jälkimmäinen iranilaisen kemian alan tohtorin työllistymisestä suomalaisiin yrityksiin ja sopeutumisesta suomalaiseen työkulttuuriin.

Suinkaan kaikki työssä pärjäävät maahanmuuttajat eivät suomen opiskelusta heti innostu. Lehtijutuista välittyykin kuva, että kulttuurista ja kielestä kiinnostuminen voi olla aidosti oma valinta, eikä välttämättä valtion, koulun tai työelämän vaatimusten synnyttämä pakko. Kielestä innostumisen ja opittavan kielen uteliaan käyttämisen korostaminen näkyy vahvasti myös henkilöjutussa ”Pärähtävien ärrien maa”, jossa Tampereen yliopiston saksan lehtori Dieter Hermann Schmitz avaa suhdettaan suomeen. (HS 120.2.2018.)

”Suomi on maailman vaikein, joskin kaunein kieli” -tyyppiset epämääräisyydet on artikkelissa unohdettu, ja Schmitzin puheessa korostuu sanoilla leikkiminen, kielen kulttuuristen ulottuvuuksien tunnistaminen sekä huomiot siitä, kuinka vaikkapa astevaihtelun kaltaisia kielen ilmiöitä analyyttisella tasolla omaksunut suomenoppija prosessoi keltä tasolla, jolla natiivipuhuja liikkuu harvoin.

Oleellista tämänkaltaisten huomioiden esiin nostamisessa on, että niissä kielitaidolle annetaan itseisarvo, eikä sitä nähdä vain työllistymisen tai vaikkapa kansalaisuuden saavuttamisen välineenä. Lopulta kielenopiskeluun pätee sama periaate kuin mihin tahansa toimintaan: nautinnollisimmillaan tekeminen on silloin, kun siihen ei aja pakko.

Tampereen seudun S2-opettajat ry. järjestää 26.3.2018 S2-aiheista kirjavinkkausta klo 17 alkaen Metso-kirjaston Satuhuoneessa. Tapahtumassa käsitellään eri-ikäisille ja tasoisille suomenoppijoille ja moninaisille opetusasteille soveltuvaa kaunokirjallisuutta. Liittykää seuraan.

Teemu Jokilaakso / S2-hallitus

 

Artikkelit:

Inkeri Lehtimaja 2018: ”Myös korkeakoulutetut maahanmuuttajat tarvitsevat suomen kieltä.” HS 8.1.2018.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005516450.html

Kira Gronow: ”Pärähtävien ärrien maa.”/ “Rakkaus, jeesusteippi vai känkkäränkkä? Suomessa asuva saksalaiskirjailija jahtaa kaikkein suomalaisimpia sanoja ja innostuu niiden outoudesta” HS 10.2.2018.

https://www.hs.fi/elama/art-2000005559576.html

Ossi mansikka & Jukka Harju: ”’Kun joku tekee Suomessa jotain hienoa, siitä ollaan silti vaatimattomia’ – intialaiset nuoret miehet rynnivät nyt suomalaisille työpaikoille, näin he näkevät suomalaisen työkulttuurin,” HS 21.2.2018.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005575478.html               

Jussi Saarinen: “Perheenäiti etsi pitkään töitä ja tuskaili taskurahapalkalla Iranissa – Sitten hän muutti Suomeen, väitteli tohtoriksi eikä ole ollut päivääkään työtön.” AL19.2.2018.

https://www.aamulehti.fi/uutiset/perheenaiti-etsi-pitkaan-toita-ja-tuskaili-taskurahapalkalla-iranissa-sitten-han-muutti-suomeen-vaitteli-tohtoriksi-eika-ole-ollut-paivaakaan-tyoton-200741178