sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Miksi ja miten käyttää selkokirjallisuutta S2-opetuksessa?


S2-lukijat ovat eräs merkittävä selkokirjallisuuden lukijaryhmä. Myös kielenopetuksessa monet opettajat suosivat selkokirjallisuutta, sillä se tuo kirjallisuuden S2-lukijan ulottuville jo silloin, kun yleiskielisten teosten lukeminen siintää vasta tulevaisuudessa. Olen tutkinut selkomukautettujen teosten käyttöä aikuisten kotoutumiskoulutuksessa, jossa on hyödynnetty lukupiirejä opetuksen osana. (Artikkeli S2-lukija tulkitsijana selkomukautetun kaunokirjallisuuden lukupiirissä, tulossa AFinLA-e 2020.) 

Kuva: Pixabay
 
Ensin on päästävä lukemisessa alkuun. Yllättävän monet, jopa B1-tasoisetkin olivat epävarmoja kielitaidostaan ja jännittävät lukemista, erityisesti kokonaisen kirjan lukemista. Jotkut olivat kokeilleet rohkeasti yleiskielisten teosten lukemista, mutta kun se ei ollut onnistunutkaan, lukeminen oli jäänyt. Jotta S2-lukija siis pääsee lukemisen alkuun, tarvitaan kokemus siitä, että lukeminen onnistuu. Tässä selkokirjallisuus on suureksi avuksi, ja kirjallisuuden maailma aukeaa jo ennen kuin kielitaito saavuttaa yleiskieliset tekstit. Mutta lisäksi tarvitaan alkusysäys, kannustusta ja tukea, joita esimerkiksi opettaja tai lukupiiri voivat antaa. Ilo ja usein yllätyskin on suuri selkoteosten parissa, kun lukeminen sujuukin. Helpoimpia selkokirjoja voi lukea jo viimeistään A1-tason lopulla.

Kaikki eivät pidä kirjojen lukemisesta. Kaikki eivät pidä myöskään kieliopista, kirjoittamisesta, työharjoittelusta, uutisista tai museoista. Kuitenkin nämä kaikki ja vielä paljon muuta on kielenopetuksen osana. Tutkimusta tehdessä oli ilo huomata, että melko moni tuli vapaaehtoiseen lukupiiriin, vaikka ilmoittikin, ettei pidä lukemisesta. He kuitenkin liittyivät lukupiiriin, koska olivat motivoituneita oppimaan suomea. Vielä ilahduttavampaa oli, että moni heistä yllättyi huomatessaan sittenkin pitävänsä lukupiirin kirjasta, kun vain sai aloitettua. Joitakin heistä motivoi myös itse lukupiiri, jossa lukemisesta tuli yhteistä toimintaa muiden kanssa sen sijaan, että olisi luettu vain yksin. Ei siis kannata jättää selkokirjallisuutta pelkäksi vapaa-ajan harrastukseksi, koska silloin siinä ei välttämättä päästä edes alkuun tai se ei ole motivoivaa. Minulta on kysytty myös ajankohtaista asiaa, lukeeko kukaan enää nykyisin. Lukupiireissä riitti niitä, jotka tulivat sinne juuri kaunokirjallisuuden vuoksi. Tilastotietoa on suomalaisista ja ne kertovat kyllä lukuharrastuksen vähenemisestä, mutta eivät sen loppumisesta. 

Sekä sisältö että tulkinta ovat tärkeitä S2-lukijoille. S2-lukijat keskittyivät lukemisessaan hyvin paljon kielen ja sisällön tasoon, mikä on tietysti luonnollista. He selvittelivät paljon merkityksiä ja sitä, mitä tekstissä tarkalleen tapahtui. Lukupiireissä käytettiin valmiita kysymyksiä, jotka varmistivat tekstin ymmärrystä. Ne olivat usein konkreettisia sisältökysymyksiä, joihin saattoi lukea vastauksen jopa suoraan kirjasta. Monet alle B1-tason lukijat kokivat nämä kysymykset hyvin tärkeiksi. Ne auttoivat huomaamaan tärkeät asiat tekstistä ja tukivat tekstin ymmärtämistä. Mutta mitä parempi kielitaito, sitä vähemmän näistä tekstinymmärtämiskysymyksistä pidettiin. Erityisen kiinnostavaa oli, että kielitaidoltaan aivan kaikentasoiset lukijat halusivat näiden tekstinymmärtämiskysymysten lisäksi myös muuta keskustelua, jossa he saisivat esittää omia tulkintojaan ja näkemyksiään luetusta. Näistä he kaikki eivät kuitenkaan pystyneet keskustelemaan vielä aivan itsenäisesti vaan se vaati usein opettajan tukea. Opettaja saattoi tukea tätä esimerkiksi sopivin kysymyksin, johdattelemalla ja tarjoamalla kielellistä tukeaan. Jos tämä keskustelun osuus sivuutettiin, lukupiiriläiset olivat pettyneitä riippumatta siitä, mikä heidän kielitaitonsa taso oli ja kuinka aktiivisia he pystyivät kielitaitonsa puolesta tässä keskustelussa olemaan. Tämä oli itselleni S2-opettajana tärkeä ammatillinen oppi omasta tutkimuksestani. Luetun monipuolinen käsittely tukee lukunautintoa. 

Mutta miksi kielenopetuksessa pitäisi tulkita kaunokirjallisuutta? Koska se on kielenoppimista kontekstissa. Osallistujat kertoivat, että juuri tulkintatoiminnassa piti ajatellakin suomeksi, ja että siinä tarvittiin esimerkiksi kirjasta opittuja sanoja, mikä koettiin tärkeäksi sanojen mieleen jäämisen kannalta. Lisäksi tulkintaan liittyi motivaatio: se synnytti kiinnostavaa keskustelua, jota osallistujat halusivatkin käydä. Valmiisiin sisältökysymyksiin vastaaminen oli monista sen sijaan tylsää ainakin yksinomaisena. Esimerkiksi italia toisena kielenä -tutkimuksessa on havaittu, että jos italiankielisen kaunokirjallisen tekstin sisällöt vain selvitettiin ja ymmärrettiin, mutta niitä tulkittiin englanniksi vaikka kuinka innokkaastikin, italian kielen oppimista ei tapahtunut ollenkaan niin paljon. Sisällönymmärtäminen ja sen varmistaminen tekstinymmärtämiskysymyksin ei siis riitä vaan tekstejä pitää prosessoida muillakin tavoin, esimerkiksi tulkitsemalla ja keskustelemalla omista näkemyksistä. Tämä on toinen seikka, jonka koin hyödylliseksi oivaltaa oman opetustyönikin kehittämisen kannalta, ja tämän vuoksi omille näkemyksille ja tulkinnoille on luotava tilaa S2-lukutoimintaan. – Ja kuten edellä jo ilmeni, S2-lukijat myös kaipaavat tulkinnoista ja näkemyksistä keskustelemista, vaikka he eivät aina näyttäisi itsenäisesti ja ilman tukea sellaista keskustelua saavuttavan. Sen lisäksi, että luetun monipuolinen käsittely tukee lukunautintoa, se tukee myös kielenoppimista.  
  
Selkokirjat ovat laadukasta kaunokirjallisuutta. Minulta on tutkimukseni vaiheissa kyselty hyviä ja tärkeitä kysymyksiä myös siitä, onko selkokirjoista haittaa aikuiselle kielenoppijalle ja miksi en mieluummin luetuttaisi aikuisilla kielenoppijoilla vaikka lastenkirjoja. Kyllä minä luetutan lastenkirjojakin – miksi sulkea mitään pois – mutta selkokirjoista ei ole kielenoppijalle haittaa vaan aivan päinvastoin. Kielenoppijoiden ei ole mielekästä odottaa, kunnes he voivat lukea yleiskielistä kirjallisuutta eivätkä aivan kaikki tule ehkä sitä saavuttamaankaan. Lukemisen ilo ja aikuisten kirjallisuus voi kuulua heille kielitaidon tasosta riippumatta. Minulta on tiedusteltu myös sitä olennaista seikkaa, ovatko selkokirjat kaikesta kaunokirjallisesta riisuttuja. Tutkimukseni osallistujat tulkitsivat selkokirjoja eri tavoilla ja keskustelivat eri tulkinnoista, mikä ei olisi mahdollista, jos selkoteokset olisivat heidän näkökulmastaan jotenkin riisuttuja. Teoksia myös kehuttiin ja kiiteltiin lukukokemuksina, kehuipa joku lukemansa teoksen tunneilmaisuakin. Teokset ovat kielensä tasolta ja sisällöltään helpotettuja, mutta niissä ovat säilyneet mahdollisuudet kaunokirjallisiin tulkintoihin. Selkokirjallisuuden kaunokirjallisia ominaisuuksia arvioidessa tulee myös muistaa, että S2-oppijan kokemus selkoteoksesta on todennäköisesti eri kuin S2-opettajan. S2-oppijalle selkoteos voi olla kaikin tavoin elämyksellistä kaunokirjallisuutta juuri helpotetun kielen ja sisällön vuoksi. Samoin selkoteosten kielellinen ja sisällöllinen vaativuustaso vaihtelee, joten eri kielitaidon tasoille voi löytää sopivalta tuntuvaa luettavaa.


Mervi Kastari / S2-hallitus

Lisävinkkejä selkokirjallisuuden käyttöön: 

S2-opettaja Hanna Männikkölahti on tuottanut paitsi selkomukautuksia myös niihin liittyvää monipuolista ja monikanavaista materiaalia kielenoppimisen tueksi:

Tuija Takala teki hienon teon viime vuonna Minna Canthin juhlavuoden kunniaksi ja julkaisi selkomukauttamansa teoksen Agnes verkossa vapaasti luettavaksi. Juuri nyt kirjastot ovat kiinni ja opetuskin tapahtuu useimmilla etänä, mutta tämä teos on saatavilla:

Eri tapoja käyttää kirjallisuutta kielenopetuksen osana ovat käsitelleet tässä blogissa aiemmin
Maria Helstola ja Terhi Haapala:
https://tampereens2.blogspot.com/2017/05/prosessidraama-kirjallisuuden.html 

sekä Tarja Virtanen:
https://tampereens2.blogspot.com/2018/01/lukupiiri-sopii-myos-kielen-oppijalle.html

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Ohjaustyössä S2-opetuksessa


S2-opettajat tekevät paljon myös ohjauksellista työtä, joka on usein ulospäin näkymätön osa työtämme. On melko tavallista sekä tunneilla että niiden jälkeen käydä opiskelijan kanssa ohjauskeskustelua ammatinvalinnasta, ajanhallinnasta, vahvuuksien sanoittamisesta CV:ssä, Opintopolku-palvelun käyttämisestä, tutkinnon rinnastamisesta tai syrjinnän ja ennakkoluulojen kohtaamisesta. Opiskelijoiden kanssa yhdessä tulee otettua säännöllisesti yhteyttä mm. SIMHE-palveluihin sekä tutkittua työpaikkasivustoja.

Olen koulutukseltani myös opinto-ohjaaja ja käytän ohjausalan erityisasiantuntemustani jatkuvasti S2-opetustyössäni. Tämä ohjaustyöni on usein näkymätöntä, sillä se on näkyvää vain itselleni ja ohjattavalle. Jos olen tuntiopettajan asemassa, kyseessä on usein myös palkaton ohjaustyö, jota kuitenkin teen täydellä ammattipätevyydellä. Joku voisi tietysti sanoa neuvoksi, että älä sitten ohjaa, mutta sekään ei tunnu minusta aivan oikealta. Miksi jättää täyttämättä ohjaustarve, kun valmiina on sekä luottamussuhde että yksilöllisen tilanteen tuntemus? Kaikilla, oli sitten tuntiopettaja tai ei, ei myöskään ole työssään mahdollisuutta hyödyntää moniammatillista tukea ja suunnata ohjaustilanteita opinto-ohjaajalle, vaan ne on hoidettava itse. Juuri tämä toimi kannustimenani opoksi opiskeluun ja on kerryttänyt paljon ohjauskokemusta.

Hyvä käytännön esimerkki S2-opettajien ammatissaan kehittämästä ohjausosaamisesta on Tampereen seudun S2-opettajat ry:n työpajassa tuotettu animaatiovideo Työnhaku. Idea työpajassa toteutettavan videon aiheeksi tuli työpajan osallistujilta, jotka – kuvaavasti S2-opettajan ohjaustyön kannalta – kokivat tarvitsevansa tällaista ohjauksellista materiaalia työssään. Videoita voi toki käyttää myös kielenopetuksellisesti ja kulttuurin opettamiseen, mutta ne ovat myös työnhaun ja työharjoittelun ohjaustyötä. Ohjaustyössä voi olla pedagoginen ulottuvuus ja opetustyössä ohjauksellinen ulottuvuus. Monilla S2-opettajilla on ammatissa opittu kyky näihin molempiin ja niiden sekoitteluun. 


Monet S2-opettajat ohjaavat yhteishakuja, työharjoitteluja, poluttavat ja HOKSaavat.  Mikäli oppilaitoksessa ei ole opoa, S2-opettaja vastaa usein kokonaan ohjaustyöstä. Monikohan muiden kielten opettaja tekee samaa? Kyseessä on osa työn tuomaa maahanmuuttajatyön ammattitaitoamme ja laajaa asiantuntemustamme, jota on syytä tehdä näkyväksi ja pitää esillä. Muistakaa pyytää ohjausvastuista merkintä työtodistukseen. Siitä on iloa ainakin, jos joskus haluatte opiskella myös opinto-ohjaajaksi, mutta ohjaustyö on myös keskeinen osa S2-opettajan ammattitaitoa. 

Mervi Kastari / S2-hallitus

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Verkkomateriaalia S2-opetukseen Digijoujou-hankkeessa

Marraskuussa järjestettiin valtakunnallisen Digijoujou-hankkeen loppuseminaari Espoon Otaniemessä. Kyseessä on kolmevuotinen Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama strateginen kärkihanke, jota kuvaillaan hankkeen verkkosivuilla seuraavasti: Digijoujoun tavoitteena on luoda kotimaisten kielten opetukseen ja ohjaukseen uutta monimuotoista ja monimediaista pedagogiikkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisia verkkomateriaaleja S2-opetukseen ja ruotsin kielen opetukseen.
Hankkeessa oli mukana 56 suomen ja ruotsin opettajaa eri korkeakouluista. 



Monet hankkeen materiaaleista ovat sellaisia, että niitä voi hyödyntää joko itsenäisessä opiskelussa tai lisämateriaalina opettajajohtoisella kurssilla. Tässä muutama poiminta hyväksi havaituista materiaaleista. 

Puhekieltä opiskelemaan

Puhutsä suomee? -verkkokurssilla harjoitellaan suomen yleispuhekieltä. Materiaali koostuu erilaisista videoista, äänitteistä, automaattisesti tarkistettavista tehtävistä sekä palautustehtävistä. Materiaalia voi soveltaen käyttää jo opintojen alkuvaiheessa, vaikka suositeltu taso onkin A2:sta eteenpäin. 

Monipuolista materiaalia työelämän suomen kielen opiskeluun

Työelämän suomea -verkkokurssi on laaja materiaalipaketti, joka koostuu kahdeksasta moduulista. Aiheita ovat mm. työpaikkaan tutustuminen ja työnhaku, sähköpostiviestintä, asiakaspalvelu sekä palaveri- ja neuvottelutilanteet. 

Tekstitaitoja edistyneille

Tekstitaidot haltuun on ennemminkin tehtäväpankki kuin verkkokurssi. Se sopii testityökaluksi edistyneille opiskelijoille, jotka eivät välttämättä tunnista suomen kielen kehittämistarpeitaan. Suurin osa tehtävistä on automaattisesti tarkistettavia, mutta osaan tarvitaan opettaja arvioijaksi. Materiaali on Aalto-yliopiston Moodle alustalla, johon voi kirjautua HAKA-tunnuksilla tai luomalla oman käyttäjätunnuksen.  

Käy tutustumassa hankkeen tuotoksiin!

Hankkeen verkkosivuilta löydät materiaalien esittelyvideot sekä linkit kaikkiin materiaaleihin. Tässä lyhyesti esiteltyjen materiaalien lisäksi tarjolla on mm. suomen kielen alkeita Superalkeet-sivustolla, tekstien kommentointityökalu Emendedin hyödyntämistä S2-opetuksessa sekä oppimispeli Kohti pohjoista. 


Ella Hakala (hankkeessa mukana) / S2-hallitus 



sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Jouluinen arvoitus S2-tunnille

Eräs opiskelija näytti tällä viikolla oheisen kuvan ryhmällemme ja kysyi naljaillen, kuka ymmärtää.


Kuluvalla viikolla Yle julkaisi kiinnostavan artikkelin. Erityisesti jutun lopussa olevat Margarita Sakilayan-Latvalan näkemykset ovat kiinnostavia S2-alan ja tämänvuotisten blogiteemojemme (työelämä ja kielitaito) näkökulmasta: https://yle.fi/uutiset/3-11110300



Mervi Kastari / S2-hallitus

 

lauantai 30. marraskuuta 2019

Lukuvinkki: työelämä ja kielitaito

Kuluvana vuonna blogissamme on käsitelty työelämän ja kielitaidon suhdetta. Siihen jatkoksi uusi lukuvinkki:

Korkeakoulutetut maahanmuuttajat ja osaamisen tuonti ohjaustyön näkökulmasta - HAMK Unlimited: Korkeakoulutetut maahanmuuttajat ovat erityistä ohjausosaamista vaativa ryhmä, sillä he kohtaavat Suomessa työllistymisessään monenlaisia haasteita.

Aiemmat blogipostaukset aiheesta:

Leena Salminen: Briefcase - oma polku ammattiin
Teemu Jokilaakso: Työelämän kielitaitovaatimukset

Yhdistyksen työpajan video: Työnhaku

Myös tutkinnon tunnustamista on käsitelty (ks. postauksen loppuun).


Mervi Kastari / S2-hallitus
 
 

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Aikaseikkailu - tarinavideo ja tehtäviä aikamuodoista




Katso video Aikaseikkailu rauhassa niin monta kertaa kuin tarvitsee. Voit myös pysäyttää videon tai mennä taaksepäin, jos tarvitsee.




 
Videon tekijät: Ella Hakala ja Mervi Kastari


KESKUSTELU

Keskustele parin kanssa, mitä Aikaseikkailussa tapahtui.



AIKAMUODOT

  • Aikaseikkailussa käytettiin eri aikamuotoja. Aikamuotoja ovat ’minä hiihdän’, ’minä hiihdin’, ’minä olen hiihtänyt’ ja ’minä olin hiihtänyt’.
  • Katso Aikaseikkailua uudestaan ja tutki aikamuotoja. Milloin aikamuoto vaihtuu ja miksi?
  • Keskustele myös parin kanssa, milloin aikamuoto vaihtuu ja miksi.
  • Katso Aikaseikkailusta esimerkkejä eri aikamuodoista (parin kanssa, jos haluat). Keksi/keksikää sitten oma esimerkki, jossa käytät/käytätte aikamuotoja samalla tavalla kuin videolla.
  • Tee tehtävävideo. Mieti, mitä aikamuotoa sinun pitää käyttää:   


Mervi Kastari / S2-hallitus