torstai 24. marraskuuta 2016

Yhdessä joulupuurolle

KUTSU TAMPEREEN SEUDUN S2-OPETTAJAT RY:N VUOSIKOKOUKSEEN 

Tervetuloa Tampereen seudun S2-opettajat ry:n vuosikokoukseen 
keskiviikkona 7.12. klo 18.00. Kokous pidetään tunnelmallisessa Vehoniemen alamajassa Kangasalan Kaivannossa. 

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat sekä keskustellaan mm. ensi vuoden tapahtumista.

Alamajalla on tarjolla joulupuuro, kiisseli, glögi, kirsikkasuklaakakku ja kahvi / tee. Hinta jäsenille on 7 € (norm. 17,50 €). 

Yhdistys järjestää kimppakyytejä Vehoniemeen. Lisätietoja kyydityksistä saat sähköpostilla tampereens2@gmail.com.


Tervetuloa niin entiset kuin uudetkin jäsenet!

Terveisin

Tampereen seudun S2-opettajat ry:n hallitus

perjantai 28. lokakuuta 2016

YKI-testi ja suullisen kielitaidon kriteerit

Haastattelussa tutkija, dosentti Mia Halonen


Mia Halonen on kieli-ideologioiden ja sosiofonetiikan tutkija, joka on tutkinut myös S2-alaa. Tällä hetkellä hän johtaa tutkimushanketta Kielitaidon kriteerit kielitaidon arvioinnissa Yleisissä kielitutkinnoissa, jossa tutkitaan YKI-testin S2-kokeen suullisen testiosuuden kielitaitokriteerejä. 

Hankkeen yhtenä tavoitteena on hyödyttää S2-opetusta, joten sen myötä saamme tulevaisuudessa kiinnostavaa uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää erityisesti suullisen kielitaidon opetuksessa. 

Hankkeen johtaja Mia Halonen kertoo aina olleensa kiinnostunut ideologioista ja kielestä. Sitten tuli kiinnostus Yleisiin kielitutkintoihin kielitaidon arvioinnin järjestelmänä. Päältä katsoen tässä on tapahtunut hyppy uuteen ja erilaiseen – vai onko sittenkään?

Olen tosiaan tutkinut paljon kieli-ideologioita, kielellisiä asenteita ja kielikäsityksiä. Kun siirryin tutkijaksi Soveltavan kielentutkimuksen keskukseen, kiinnostuin Yleisistä kielitutkinnoista kielitaidon arvioinnin järjestelmänä. Tällaiseen järjestelmäänhän täytyy sisältyä hyvin paljon ideologioita, kuten myös esimerkiksi eurooppalaiseen viitekehykseen. Nämä molemmathan perustuvat siihen, mitä ajattelemme kielen olevan. Kyseessä on eräänlainen yhteisen, tarpeeksi oikean etsiminen ja sopivan normin etsiminen. Tässä mielessä järjestelmämme on täynnä ideologiaa. 

Järjestelmämme on täynnä ideologiaa.

Kielitaitotutkintohan on hyvin vahva yhteiskunnallinen portinvartija, koska siihen liittyvät myös kansalaisuusvaatimukset. Osana kansalaisuuden saamisen edellytyksiä ovat tietyt kielitaitovaatimukset, joita vartioidaan Yleisten kielitutkintojen järjestelmällä. Tutkinto on tältä kannalta yhteiskunnallisesti todella merkittävä.

Koko suurta Yleisten kielitutkintojen järjestelmää hallinnoidaan Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa ja siihen kuuluu useita kieliä.

Halusin lähteä Yleisten kielitutkintojen perustutkijoiden kanssa tutkimaan, mikä voisi olla tapa, jolla tutkintojärjestelmän ideologioihin voitaisiin tarttua. Fokuksessa ovat suullisen kielitaidon kriteerit suomen kielen kokeen osalta. Yleisen tason tutkimuskysymyksemme on, miten kielitaitokriteerejä käytetään järjestelmässä. Minua toki kiinnostaa myös ihan se, mitä nuo kielitaitokriteerit ovat.

Tästä sitten käynnistyi tutkimushanke Kielitaidon kriteerit kielitaidon arvioinnissa Yleisissä kielitutkinnoissa

Kielitaidon kriteerejä on tutkittu perinteisellä akateemisella tutkimuksella hyvin vähän, koska tutkintojärjestelmän tutkijat tekevät lähinnä sellaista tutkimustyötä, että järjestelmä pysyy luotettavana. He ikään kuin huoltavat järjestelmää. Sekin on tutkimusta, mutta ei aivan sellaista, mitä pidettäisiin aivan puhtaasti akateemisena tutkimuksena - sitä ei esimerkiksi julkaista missään. Siitä syystä tämä tutkimus tunnetaan huonosti, vaikka kyseessä on huikea aineisto, jota olisi syytä tuoda esille. Lähdin rakentamaan tätä yhteistyötä, koska kielitutkintojen omat tutkijat ovat koko ajan kiinni tutkintojärjestelmässä eikä heillä siinä mielessä ole tavanomaista akateemista vapautta lähteä itse suunnittelemaan ja ideoimaan tällaista tutkimusta. 

Olet johtanut tätä hanketta nyt vuoden päivät – aloititte syksyllä 2015. Mitä hankkeessa on meneillään?

Tutkimme, mitä kriteereitä arvioijat käyttävät suullista kielitaitoa arvioidessansa ja millä tavalla he käyttävät näitä kriteerejä. Onko jokin kriteeri vaikkapa merkittävämpi kuin jokin toinen?

Meillä on hyvin monipuolinen aineisto, joka on sekä laadullista että määrällistä metodeiltaan ja luonteeltaan. Mukana on tilastotieteilijöitä ja kielentutkijoita. Tässä on paljon asioita, joita kukaan meistä ei voi yksin tehdä, vaan tutkimus vaatii tiivistä yhteistyötä.

Hankkeen tavoitteisiin on kirjattu, että se tulevaisuudessa hyödyttäisi myös kielenopetusta, erityisesti suullisen kielitaidon opetusta.

Aloimme tosiaan kerätä aineistoa syksyllä 2015, joten tuloksia saadaan vielä vähän aikaa odotella. Hanke jatkuu ainakin noin viisi vuotta.

Miksi hanke keskittyy juuri suulliseen kielitaitoon?

Yleisissä kielitutkinnoissahan mitataan neljää kielitaidon osa-aluetta, mutta meidän fokuksemme on suullisessa taidossa. Aiempi tutkimus – ja miksei käytännön elämäkin – on osoittanut, että aikuisilta maahanmuuttajilta odotetaan nimenomaan suullisen kielitaidon sujuvuutta. Sitä pidetään hyvin tärkeänä työelämän kannalta. Suullinen kielitaito on myös ihmisten välisessä kohtaamisessa ensimmäinen asia, joka toisesta tulee esiin. Toki nykyään on muitakin vuorovaikutuksen tapoja, mutta ne eivät ehkä ole niin tavanomaisia silloin, kun puhutaan maahanmuuttajien ja niin kutsutun kantaväestön kohtaamisista. Nämä kohtaamiset perustuvat usein puhumiseen. Kielitaidon kannalta taas, jos ajatellaan vaikkapa, miten päästä A2-tasolta B1-tasolle, tarvitaan iso harppaus, jonka yksi edellytys on todellinen vuorovaikutus. 

Olet ollut tutkijana kiinnostunut myös kielen foneettisista piirteistä ja niihin liittyvistä asenteista.

Minua kiinnostavat laajasti foneettisen tason kielenpiirteet ja suullinen vuorovaikutus. Aiemmin olen tutkinut ihan todellisia, akustisesti mitattavissa olevia foneettisia ilmiöitä kuten intonaatiokuvioita. Näillä on esimerkiksi vuorovaikutustehtäviä. Mutta foneettisiin ilmiöihin liittyy muutakin. 

Yhdessä Johanna Vaattovaaran kanssa olemme tutkineet ilmiötä, josta on käytetty nimitystä helsinkiläinen s. Se on siitä kiinnostava, että monilla on käsitys, että on olemassa helsinkiläinen s ja millainen se on. Tämä jälkimmäinen käsitys, millainen se on, kuitenkin jo hajoaa siten, että se voi jonkun mielestä olla suhiseva ja jonkun toisen mielestä taas etinen tai terävä. Mutta kun sitten ryhdytään akustisesti mittaamaan /s/-äänteitä, niin helsinkiläisiä s:iä on ympäri Suomea kaiken ikäisillä ihmisillä ja kaikilla sukupuolilla. Niitä on Savossa ja Inarissa. Paljolti /s/-variaatio johtuu niinkin epäideologisesta seikasta kuin suun alueen yksilöllisistä eroista. Toisin sanoen ei ole mitään foneettista helsinkiläistä s:ää. Tästä huolimatta helsinkiläinen s on äärettömän voimakkaana elossa oleva käsitys.

Olemme tutkineet myös helsinkiläisen s:n historiaa. Minusta on aina ollut kiinnostavaa, miten hyvinkin pienistä kielen piirteistä tehdään hyvin vahvoja linkkejä kategorioihin ja vieläpä hyvin suoraan riippumatta siitä, onko sillä mitään tekemistä fyysisen todellisuuden kanssa. Helsinkiläisen s:n kuulemiseen esimerkiksi riittää se, että tietää henkilön olevan Helsingistä tai henkilöllä on muita piirteitä vaikkapa ulkonäössä, jotka mielletään helsinkiläisiksi. Tällöin /s/:t aletaan kuulla terävämpinä kuin ne ovatkaan.

Stereotypioiden varassa on mahdollista jopa kuulla asioita.

Minusta tämä on valtavan kiinnostavaa, mutta myös jollain tavalla huolestuttavaa, jos ajatellaan samanlaista ilmiötä vaikka kielitaidon arvioinnin tai kielen opettamisen kontekstissa. Stereotypioiden varassa on mahdollista jopa kuulla asioita.

Kaikkiin erilaisiin kielimuotoihin ja äännevariantteihin kiinnitetyt sosiaaliset merkitykset ovat hyvin kiinnostavia. Esimerkiksi, kun ihmiset pyytävät anteeksi tai ovat tehneet jotain hieman hassusti, he saattavat käyttää savonmurteisia variantteja: ”No en mie nyt tiiä”. Siihen mukaan tulevat eleet ja muu semiotiikka, vaikkapa lysyssä olevat hartiat. Jos taas oikein leveillään, saatetaan käyttää jotain pohjalaista muotoa, kuten ’komia’.

Tämä tapahtuu ilman minkäänlaista omaa kosketusta murrealueeseen ja hyvin nuoretkin ihmiset voivat toimia näin. Minulla on jopa Nylon Beat-yhtyeeltä 1990-luvun loppupuolelta muutamia esimerkkejä tästä ilmiöstä. Tässä näyttäisivät olevan taustalla edelleen vahvat kulttuuriset stereotypiat siitä, millaisia ovat esimerkiksi savolaiset tai pohjalaiset – tai vielä tarkemmin, miten näihin ryhmiin on suhtauduttu. Nämä sosiaaliset merkitykset näyttäisivät siis edelleen elävän taustalla, ikään kuin varastossa, vaikka emme itse enää välttämättä edes tunnistaisi piirteitä jonkin murteen piirteiksi – tai ajattelisi niiden puhujista tietoisesti millään yhdenlaisella tavalla. Olen vähän keräillyt aineistoa tästä vuosien saatossa, mutta en ole varma, ehdinkö koskaan sitä tutkimaan ja siitä julkaisemaan.

Emme oikeastaan koskaan arvioi kieltä. 

Arvioimme aina kielen puhujaa.

Kun sitten tullaan takaisin S2-aiheeseen ja puheen arviointiin, tällainen tieto auttaa näkemään, että kun arvioimme kieltä, emme oikeastaan koskaan arvioi kieltä. Arvioimme aina kielen puhujaa. Tästä on syytä olla hyvin tietoinen, kun tavoitteena on oikeudenmukaisuus ja luotettavuus järjestelmän tasolla.

Hankkeella ei ole vielä julkaisuja, mutta mitä voisimme lukea niitä odotellessa?

Suosittelen ruotsinsuomalaisen kirjailijan Susanna Alakosken romaania Svina längorna (2006) tai käännöksenä Sikalat (2011). Sen teema on lapsuus ruotsinsuomalaisessa perheessä. Mielestäni se on tärkeä kirja myös kokemuksellisesti, kun täältä Suomesta on lähdetty ja muutettu muualle isoina joukkoina eikä elämä ole ollut helppoa. Se toimii muistutuksena maahanmuuttokriittiseen keskusteluun siitä, että kyllä täältäkin on lähetty rahan ja ruuan perässä ja lähdetään edelleen. Kirja käsittelee myös kieltä mielenkiintoisilla tavoilla.

Monikielisiä koululaisia opettavat ja muut monikielisyydestä kiinnostuneet varmasti kiinnostuvat myös artikkelista, jossa tarkastelen puhutun kielen variantteja monikielisten kuudesluokkalaisten kielitaitotestiin liittyvien kirjoitelmien kielellisenä resurssina:

(Halonen, Mia 2009. Puhutun kielen variantit resurssina monikielisten koululaisten kirjoitelmissa. Virittäjä 113 (3): www.ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/download/4201/3918

Viimeksi mainittu artikkeli sisältyykin Virittäjä-lehden (3/2009) erinomaiseen S2-teemanumeroon, joka on kokonaisuudessaankin hyvin kiinnostava ja suositeltava. Mutta vinkkaa vielä artikkeleitasi niille, jotka haluavat lukea lisää ideologioista ja fonetiikasta.

Tulossa on – täytyy sanoa – todella mielenkiintoinen helsinkiläisen s:n historiaa käsittelevä artikkeli. Se ilmestyy Linguistics-lehden sibilantti-erikoisnumerossa 2017.

(Halonen, Mia; Vaattovaara, Johanna (tulossa 2017): Tracing the indexizalisation of the notion “Helsinki s”. A special issue on the social meanings of /s/. Linguistics.)

Helsinkiläisestä s:stä voi lukea myös suomeksi hankejulkaisusta Helsingissä puhuttavat suomet. Siinä on yhdessä Johanna Vaattovaaran kanssa kirjoittamani artikkeli Missä on ässä? “Stadilaisen s:n” helsinkiläisyydestä. Lisäksi siinä on Hanna Lappalaisen kanssa kirjoitettu Itsestään selvää ja pääteltävissä: vastauksen intonaatio tiedon ja tietämisen muokkaajana haastatteluissa.

(Sorjonen, Marja-Leena; Heini Lehtonen ja Anu Rouhikoski [toim.] 2015: Helsingissä puhuttavat suomet. Kielen indeksisyys ja sosiaaliset identiteetit.)

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Nyt juuri tulevaisuuden suunnitelmat rajoittuvat tähän Yleisiin kielitutkintoihin liittyvään hankkeeseen, koska tämä on todella suuri, pitkäaikainen hanke ja tutkimusdatamme on todella suuri. Fonetiikan ja ääntämisen parissa pysyttelen varmasti tulevaisuudessakin. 

Ketä suosittelisit seuraavaksi haastateltavaksi tähän haastattelusarjaan?

Heini Lehtonen on tutkinut maahanmuuttajanuorten monikielisiä käytänteitä ja miten monenlaista kielen käyttö on. Hän on toiminut pitkään S2-opettajana ja on ottanut tutkimuksessaan kantaa myös siihen, mitä hänen tutkimuksensa voi tarjota opetukselle. Hän voisikin olla kiinnostava haastateltava S2-opettajien yhdistykselle.


Mervi Kastari / S2-hallitus