Teknologiaa S2-tunneilla – tulevaisuuden suuntauksia

Naapurimaassamme Virossa julkaistiin viime viikolla erityisen kiinnostava haastattelu, kun opetusalan tulevaisuuden tutkija Tracey Burns kertoi näkemyksistään opetuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta teknologistuvassa maailmassa (Eesti Päevaleht 25.5.2018). Burnsin esittämät ajatukset koskevat samoja asioita, joita on tullut pohdittua monissa koulutuksissa ja monen S2-opettajan kanssa. 

Burns työskentelee OECD:n Koulutustutkimuksen ja -innovaatioiden keskus CERI:ssa ja tutkii muun muassa koulutukseen vaikuttavia suuntauksia ja koulutusinnovaatioita. Hän esittää haastattelussa alussa yleisen toteamuksen, että koulutuksen pitää muuttua maailman mukana ja tästä seuraa opettajille yhä suurempia haasteita.

Burns katsoo, että teknologian rooli koulutuksessa on painoarvoltaan hyvin suuri kaikkien maailman koulutustrendien joukossa. Kuitenkaan teknologia ei ole muuttanut ihmisen oppimiskykyä eikä ajattelutapaa - ainoastaan opettamisen ja oppimisen välineet ovat muuttuneet. Burnsin mukaan on kiinnostavaa seurata, miten eri maissa oletetaan teknologian ratkaisevan kaikki maailman murheet. Hän ei kuitenkaan katso, että teknologia pystyisi tähän. 

Burns korostaa, että opettajien on hyvä tietää, miten omaa työtä voi kehittää teknologian avulla sen sijaan, että antaisi opettajan roolin teknologialle. Opettajat tarvitsevat tässä tukea. Burns katsoo yleisen asenteen olevan sellainen, että jos vain opettajat osaisivat käyttää teknologiaa oikein, kaikki olisi muuten ihan hyvin. Syyllistetään siis opettajia.  On kuitenkin turhaa yksinkertaistamista ajatella, että asia olisi vain opettajista kiinni.

Tämän vuoksi Burns heittää pallon tieteelle ja politiikalle: siellä on tarvetta miettiä, miten opettajat voisivat käyttää parhaalla mahdollisella tavalla uusia teknologioita luopumatta ammattitaidostaan. Opettajathan ovat pedagogiikan asiantuntijoita eikä teknologian pitäisikään siis korvata opettajia vaan auttaa heitä. Olen samaa mieltä jälkimmäisestä - opettajia ei ole syytä vaihtaa vaikkapa robotteihin -  mutta mielestäni kysymyksen osoitetta voisi tarkentaa. Miksi poliitikkojen pitäisi miettiä kysymystä, johon soveltuvimpia vastauksia varmaan voivat antaa pedagogiikan asiantuntijat eli opettajat ja tutkijat? Opettajille ja tutkijoille ajankohtaisin kysymys kuulunee, minkä osan työstä voisi luovuttaa teknologian hoidettavaksi, olkoon se teknologia sitten esimerkiksi opetussovellus tai vaikkapa robotti. Poliitikkojen suuntaan heitettynä tämä kysymys taas varmasti tarkoittaisikin ennemmin kysymystä resursseista ja mahdollisuuksista, joita halutaan yhteiskunnassamme jakaa.

Teknologia opetuksessa tarkoittaa paitsi laitteistoa myös esimerkiksi internetiä, sovelluksia ja muita sellaisia ja tulevaisuudessa myös robotteja. Tampereen S2-opettajien yhdistyksessä toteutettiin yhteensä kolme kertaa koulutus Nettisovellukset opetuskäytössä emmekä olleet suinkaan ainoita tämän aihepiirin koulutuksen järjestäjiä. Vastaavalle koulutukselle on myös yhä vain kysyntää. S2-opettajia siis kiinnostaa suuresti ainakin internetin mahdollisuuksien hyödyntäminen opetuksessa. Koulutuksissa oli niitäkin, jotka kriittisinä kysyivät erittäin hyvän kysymyksen: ”MIKSI minun pitäisi käyttää tätä eikä opettaa niin kuin aina ennenkin?”. Kouluttajat, mm. yhdistyksemme kouluttaja Noora Friman totesivat siihen lähes aina, ettei pidäkään, jos siltä tuntuu, sillä teknologia ei ole mikään itseisarvo. Suurin osa osallistujista tuntui kuitenkin aina olevan yhtä mieltä siitä, että teknologian tuomat uudet lisämahdollisuudet oppimiseen ja opettamiseen ovat kuitenkin arvokkaita - ja ehdottomasti opettajan vaivannäön ja ajan arvoisia. Erityisen mukavalta kursseilla tuntui kuulla opettajien kommentteja siitä, että jollekin heidän tietylle oppilaalleen/opiskelijalleen juuri jokin tietty sovellus tai sen käyttötapa voisi sopia. S2-opettajat siis haluavat hyödyntää digitaalisuutta ja teknologioita luovasti ja yksilöllisesti opetuksessa.

Eri asia olisi sitten tuupata oppija kokonaan jonkin kielenopetussovelluksen pariin ja luopua omasta opettajan roolista, kuten Tracey Burns Päevalehtin artikkelissa pelkää voivan tapahtua. Jos näin pitkälle ei jouduta vaikkapa resurssipulan vuoksi menemään, uskon, että digisovellusten käyttö tuo opetukseen yksilöllisempiä tasoja. Monet sovelluksethan pystyvät mukautumaan oppijan etenemiseen ja huomaavat myös kullekin oppijalle vaikeimmat asiat. Opettaja voi monissa sovelluksissa myös saada edistymisestä raportin. Oppimisalustoilla tehdyistä tehtävistä näen opettajana, onko tehtävä tehty, milloin on valmista ja miten kullakin on mennyt. Sovellus tai muu vastaava opetusteknologia taas harjoituttaa oppijaa yksilöllisesti ja kärsivällisesti eikä siltä lopu aika. Pelillisyys tuo vielä oman, monia koukuttavan lisänsä.

Tracey Burns muistuttaa haastattelussaan myös teknologian, erityisesti internetin, hyödyistä pienille kielille. Hänen mukaansa tämän hetken suuntaus on luoda sisältöä eri kielillä - internetissä oli vielä kymmenen vuotta sitten käytössä vähemmän kieliä kuin nyt. Teknologiaa käytetään siis kielellisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, mikä on globalisaation aikana kiinnostava seikka. Tämä tekee mahdolliseksi myös muille kieleen ja kulttuuriin tutustumisen - ja juuri näinhän tässä tätäkin kirjoittaessa tapahtuu, kun teknologia mahdollisti minulle pääsyn virolaisen lehden pariin. Ei ole kauan siitä, kun minun olisi pitänyt nähdä kovasti vaivaa päästäkseni ostamaan painetun lehden. Teknologia on hyvä renki.

Tekstin lähdeaineistot:

Eesti Päevaleht 25.5.2018, toimittaja Lauri Tanklerin juttu Tulevikuhariduse ekspert: õpetajate karjääriredelile oleks pulkasid juurde vaja.

[Suom. Tulevaisuuden koulutuksen asiantuntija: opettajien uratikkaille tarvittaisiin lisää askelmia.]

http://digileht.epl.delfi.ee/uudised/tulevikuhariduse-ekspert-opetajate-karjaariredelile-oleks-pulkasid-juurde-vaja?id=82164705

OECD’s Centre for Educational Research and Innovation, Tracey Burns:

http://www.oecd.org/education/ceri/traceyburns.htm

PS. Niille, jotka lukevat viroksi, Tracey Burnsin haastattelu on muiltakin osin kiinnostava erityisesti varhais- ja perusopetuksen näkökulmasta. Siinä käsitellään muun muassa opettajan eri roolien lisääntymistä ja nykysuuntausta, jossa korostuu sosiaalisten taitojen opettaminen akateemisten taitojen sijaan. Opettajilla ja kouluilla on huomattavasti enemmän vastuita kuin vaikkapa 20 vuotta sitten ja vastuiden kasvu jatkuu. Myös opettajan urakehityksestä - tai sen puutteesta - puhutaan.

Mervi Kastari / S2-hallitus