Hyvää joulua S2-opet!

Jouluinen arvoitus S2-tunnille

Eräs opiskelija näytti tällä viikolla oheisen kuvan ryhmällemme ja kysyi naljaillen, kuka ymmärtää.

Mervi Kastari / S2-hallitus

 

Lukuvinkkejä: työelämä ja kielitaito

Kuluvana vuonna 2019 blogissamme on käsitelty työelämän ja kielitaidon suhdetta. Siihen jatkoksi uusia lukuvinkkejä:

Korkeakoulutetut maahanmuuttajat ja osaamisen tuonti ohjaustyön näkökulmasta - HAMK Unlimited: Korkeakoulutetut maahanmuuttajat ovat erityistä ohjausosaamista vaativa ryhmä, sillä he kohtaavat Suomessa työllistymisessään monenlaisia haasteita.

Yle on julkaissut myös kiinnostavan artikkelin. Erityisesti jutun lopussa olevat Margarita Sakilayan-Latvalan näkemykset ovat kiinnostavia työelämän ja kielitaidon näkökulmasta: https://yle.fi/uutiset/3-11110300



Aiemmat blogipostaukset aiheesta:

Leena Salminen: Briefcase - oma polku ammattiin
Teemu Jokilaakso: Työelämän kielitaitovaatimukset

Yhdistyksen työpajan video: Työnhaku

Myös tutkinnon tunnustamista on käsitelty (ks. postauksen loppuun).

Aikaseikkailu - tarinavideo ja tehtäviä aikamuodoista

Katso video Aikaseikkailu rauhassa niin monta kertaa kuin tarvitsee. Voit myös pysäyttää videon tai mennä taaksepäin, jos tarvitsee.

 

Videon tekijät: Ella Hakala ja Mervi Kastari

KESKUSTELU

Keskustele parin kanssa, mitä Aikaseikkailussa tapahtui.

AIKAMUODOT

• Aikaseikkailussa käytettiin eri aikamuotoja. Aikamuotoja ovat ’minä hiihdän’, ’minä hiihdin’, ’minä olen hiihtänyt’ ja ’minä olin hiihtänyt’.
• Katso Aikaseikkailua uudestaan ja tutki aikamuotoja. Milloin aikamuoto vaihtuu ja miksi?
• Keskustele myös parin kanssa, milloin aikamuoto vaihtuu ja miksi.
• Katso Aikaseikkailusta esimerkkejä eri aikamuodoista (parin kanssa, jos haluat). Keksi/keksikää sitten oma esimerkki, jossa käytät/käytätte aikamuotoja samalla tavalla kuin videolla.
• Tee tehtävävideo. Mieti, mitä aikamuotoa sinun pitää käyttää:   

Mervi Kastari / S2-hallitus

Briefcase – oma polku ammattiin

Maahanmuuttajien polku työelämään on mutkikas prosessi ja heidän osuutensa työttömistä on selvästi suurempi verrattuna suomalaistaustaisiin. Koulutusta vastaavaa työtä on hankala löytää. Usein työpaikka jää saamatta, koska kielitaito ei ole riittävä.

Briefcase – oma polku ammattiin -hankkeen tarkoitus on saada maahanmuuttajat nopeammin ammatilliseen koulutukseen tai työelämään. Kyseessä on kielenoppimisen valmennusohjelma nivelvaiheessa oleville maahanmuuttajille, joiden kotoutumiskoulutus on päättynyt eikä jatkopolku ole selvillä. Ohjelma tarjoaa mahdollisuuden ohjattuun itseopiskeluun käyttäen hyväksi digitaalisuutta ja toiminnallisuutta. Kielitaidon kehittämisen tarkoitus on pitää yllä työllistymisorientaatiota sekä tukea työllistymistä. Hanketta on kehitetty yhteistyössä maahanmuuttajien kanssa. Rahoittaja on Euroopan sosiaalirahasto (EU) ja hankkeen verkoston muodostavat Aikuiskoulutus Taitaja, Kotkan-Haminan seudun koulutuskuntayhtymä, Kouvolan seudun ammattiopisto, Saimaan ammattiopisto sekä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Oy. Hankkeessa on kehitetty Kielisalkku sekä Osaamisportfolio, joita esittelen seuraavissa kappaleissa.

Kielisalkku on työkalu ammatillisen suomen oppimiseen. Sen avulla voi kehittää oman alansa ammattisanastoa ammatillisia opintoja ja työelämää varten. Kielisalkkua voi käyttää itsenäisesti tai opettajan ohjauksessa. Materiaalia on A1-B1-tasoisille kielenoppijoille. Käyttö kannattaa  aloittaa opettajan kanssa ainakin, jos kielitaito on A-tasolla. Palveluun pitää ensin kirjautua opiskelijaksi, mikä onnistuu Googlen tunnuksilla. Kirjautumisen jälkeen valitaan ammattiala, joka kiinnostaa: ajoneuvo- ja logistiikka-, metalli-, sosiaali- ja terveys-, ravintola- ja catering- tai puhtauspalveluala. Lisäksi löytyy aihealue työelämästä ja työturvallisuudesta. Kävin tutustumassa ravintola-alan materiaaliin, jossa voi aloittaa yleisestä ravintola-alan sanastosta: selkeässä materiaalissa on sanallinen selitys ja kuva sekä Quizlet-tyylisiä kuvasanastoja. Lisäksi sivulla on kokin, tarjoilijan ja leipuri-kondiittorin ammatteihin liittyviä erilaisia sanastotehtäviä, videoita ja tekstinymmärtämisiä. Useissa tehtävissä on linkki kotisuomessa.fi-sivustolle. Materiaalista löytyy myös anniskelutestiin valmentavia harjoituksia. Kokonaisuus vaikutti selkeältä ja  maahanmuuttajia ajatellen helposti lähestyttävältä.

Hankkeessa on kehitetty myös Osaamisportfolio, jota maahanmuuttaja kokoaa itselleen digitaalisessa ympäristössä valitsemalleen alustalle. Osaamisportfolion voi ajatella laajennettuna CV:nä, jonka osia ovat urasuunnittelu, osaamisportfolio, töihin, opiskelemaan, yrityksen perustaminen ja elinikäinen oppiminen. Portfoliossa voi tuoda esille sekä formaalia että informaalia osaamistaan. Sitä voi käyttää, kun hakee opiskelu- tai työpaikkaa tai perustaa yritystä. Osaamisportfolion avulla maahanmuuttaja pystyy arvioimaan omaa osaamistaan suomalaisen koulutuksen ja työelämän vaatimuksiin nähden. Myös rekrytointitilanteessa työnantaja saa arviointinsa tueksi portfoliosta tietoa työnhakijan osaamisesta.

Suosittelen muitakin S2-opettajia tutustumaan Kielisalkkuun ja Osaamisportfolioon sekä hyödyntämään niiden mahdollisuuksia!

Leena Salminen/S2-hallitus 

Lähteet:

https://www.briefcasejoomla.com/

Briefcase-hankkeen arviointi- ja koontiraportti: https://briefcasejoomla.com/_files/200000025-15a7815a7b/Arviointi-%20ja%20koontiraportti%2015.9.2019.pdf

Maahanmuuttajien ohjaaminen korkeakouluopintoihin

Maahanmuuttajiamme olisi syytä runsaammin ohjata pyrkimään kohti korkeakouluopintoja. Se tuli ilmi Helsingissä pidetyssä virkistävässä koulutuspäivässä toukokuussa. 

S2-opettajat tekevät runsaasti ohjaustyötä, joten heitä oli mukana runsaasti kouluttautumassa, samoin opinto-ohjaajia. Itse olen koulutustaustaltani näiden risteytys: S2-opettaja ja opinto-ohjaaja enkä ollut koulutuksessa ainoa tällainen lajissani.

Etnisyys ja rasismi koulutuspoluilla ja niiden huomiointi ohjaustyössä

Opettaja-lehdessä kerrottiin toukokuussa tutkimuksesta, jonka mukaan kotoutumiskoulutus voi luoda eriarvoisuutta. Samankaltaisista eriarvoistumisen ja eriarvoistamisen teemoista puhui koulutuksessa Anne-Mari Souto, jonka mukaan myös Valma- ja Luva-koulutukset sisältävät segregoivia ulottuvuuksia. Hän kannusti maahanmuuttajien ohjaustyössä holistisuuteen oppimiskeskeisyyden sijaan, koska näyttäisi siltä, että esimerkiksi harrastukset antavat sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, joka kantaa eteenpäin koulutuspoluillakin. Yhtä lailla tulisi hyödyntää vertaisryhmiä eräänlaisina vertaisohjaajina. On vaikeaa olla se ensimmäinen maahanmuuttaja, joka menee yliopistoon tai korkeakouluun. Jos joku on mennyt jo edellä, se helpottaa. Nuoret myös valitsevat alojaan sen mukaan, missä on muita samankaltaisia tai missä ainakin voidaan hyväksyä erilaisuutta – valinnoissa ei siis ole kyse niinkään siitä, mistä henkilö on kiinnostunut, vaan siitä missä voisi helpoimmin tulla Suomessa hyväksytyksi. Myös tulevan ammatin halutaan tukevan etnistä identiteettiä, kertoi Souto.

Soudon luennolla nähtiin maahanmuuttajien ja kantaväestön epätasa-arvosta kertovia tilastoja, mitä tulee korkeakoulutukseen pääsyyn. Oli kuitenkin ilo havaita, että jos korkeakoulupaikka saavutettiin, ulkomaalaistaustainen syntyperä ei vaikuttanut koulutuksen läpäisemisen todennäköisyyteen. Ammattikorkeakouluissa ulkomaalaistaustaisia läpäisijöitä oli jopa hieman enemmän kuin suomalaisia.

Siinä missä koulutusmuodot voivat olla erilaistavia, on myös erilaistavia ohjauskäytäntöjä, Souto jatkoi. Ohjauskeskusteluihin otetaan hänen mukaansa helposti mukaan vain asioita, jotka ohjaaja osaa ratkaista eikä niitä, jotka olisivat ohjattavalle tärkeimpiä. Menneisyys saatetaan ohittaa kokonaan erityisesti, jos se on rankka ja vaatisi siten huomiota. Kuitenkin tutkimuksissa esimerkiksi uraohjaus, jossa otettiin avoimesti huomioon vaikkapa rasismi eikä pidetty siihen etäisyyttä, koettiin hyödyllisempänä. Näin siitä huolimatta, että rasismi on ongelma, jota ohjaaja ei voi sinänsä ratkaista. Souto totesi myös, että ohjauksen orientaatiossa myös painottuu yksilökeskeisyys ja vaikeus puhua yhteisökeskeisesti. Ohjaajat myös saattavat nähdä maahanmuuttajaohjattavat kapeasti ja puhua vain kielitaidosta tai perheestä ongelmana, vaikka maahanmuuttajat itse puhuivat laajasti monista asioista, esimerkiksi vahvuuksistaan. 

Olen yhtä mieltä siitä, että S2-opettajan ja opinto-ohjaajan olisi uskallettava kohdata ohjattava kokonaisena ihmisenä ilman liiallista ongelmanratkaisuorientaatiota. Muuten käy, kuten Souto kuvasi: kannattelemme ohjauksessa vain tulevaisuutta menneisyyden ohittaen tai monet ohjattavan puolet ohittaen. Olen joskus saanut niin ohjaus- kuin opetustyöhön ohjeita, joissa tähän ohittamiseen kehotetaan silloin, kun kyseessä ovat vaikeat asiat, koska en voi opinto-ohjaajana tai S2-opettajana toimia terapeuttina. Mitä tulee terapeuttina toimimiseen, ohjeet ovatkin ilman muuta aivan oikeita! Mutta asialla on toinenkin puoli: voidakseni antaa ohjattavalle hänen näkökulmastaan hyödyllistä ohjausta, minun tulee tuntea seikat, jotka vaikuttavat hänen valintoihinsa, opintoihinsa ja esimerkiksi käsityksiinsä omista mahdollisuuksistaan. Samoin minun on tunnettava nämä seikat voidakseni ohjata henkilön tarvittaessa myös muun avun piiriin. Vaikeiden asioiden sivuuttaminen ohjaustyössä ei olisi myöskään kovin eettistä ohjausta. Souto myös muistutti, että empaattinen kuuntelu ja kohtaaminen eivät edellytä psykologin pätevyyttä. Soudon luento olikin oman ohjaustyöni näkökulmasta hyvin vahvistava ja voimaannuttava.

SIMHE ja Maamot.fi – tukea ohjaustyöhön

Moni S2-opettaja tekee ikään kuin kahta työtä: opettaa kieltä ja tekee myös monenlaista ohjaustyötä sen ohessa tai osana. Korkeakoulutuksen piiriin ohjaamiseen voi saada tukea. 

Olen ottanut joidenkin opiskelijoiden kanssa yhteyttä SIMHE-palveluihin. Niistä saa tietoa suomalaisesta korkeakoulutuksesta ja siihen hakeutumisesta. Tarjolla on myös yksilö- ja ryhmäohjausta, jota voi saada myös videoyhteydellä. Kannattaa hyödyntää! 

Koulutuspäivässä SIMHE-palveluita esitteli Marita Häkkinen. Kysyntää palvelulle on ollut paljon. Vuosina 2016–2018 mukana olevat korkeakoulut – kolme yliopistoa ja kolme ammattikorkeakoulua – saivat yhteensä n. 2500 yhteydenottoa. Enemmistö oli nuoria aikuisia, myös turvapaikanhakijoita. Joillakin oli jo korkeakouluopintoja takanaan, jotkut vasta harkitsivat niitä. Häkkinen korosti silloittamista tärkeänä ohjauksen tapana, kun halutaan lisätä korkeakouluopintoihin pyrkivien maahanmuuttajien määrää. 

Tulossa on myös SIMHEapp puhelimiin. Sovellusta kävi esittelemässä Petri Vesikivi. Sen tarkoitus on toimia ohjauksen apuna ja sitä voi käyttää myös oman osaamisen kuvaukseen ja koontiin. Samoin voi tehdä profiilin, jonka pohjalta voi etsiä sopivia korkeakoulutuspaikkoja. 

Suosittelen lämpimästi SIMHE-palveluja. Eri puolilla Suomea sijaitsevien ohjauspisteiden yhteystiedot löytyvät linkin takaa sivun alareunasta:

https://www.jyu.fi/fi/hakijalle/nain-haet/miten-ja-mihin-voin-hakea-jyvaskylan-yliopistossa/ohjaus-maahanmuuttajille

Siinä missä SIMHE tarjoaa ohjausta sitä tarvitseville, maamot.fi taas on suunnattu meille ohjaajille. Koulutuksen työpaja-osuus  hyödynsi tätä verkkosivustoa. Työpajaa vetivät Liselott Sundbäck ja Minna-Maija Salomaa. Maamot.fi-sivusto on maahanmuuttajien ohjauksen parissa työskenteleville, myös S2-opettajille, tarkoitettu tukisivusto, joka tarjoaa tietoa ja työkaluja maahanmuuttajien opinto- ja uraohjaukseen. Sivuston painopiste on nimenomaan korkeakoulutuksesta kiinnostuneiden ja korkeakoulussa jo opiskelevien ohjaustyön tukemisessa ja oman ohjaustyön kehittämisessä. Pääsimme työpajassa kokeilemaan sivuston käyttöä ohjaustyön tukena ja annoimme palautetta. Osallistujat olivat yleisesti erittäin tyytyväisiä, ja kirjoitin itse palautteeseen, että olin kaivannut tällaista sivustoa ohjaustyöni tueksi. Sivustoa kehitetään yhä, mutta se on jo julkaistu. Kesällä laiturin nokassa tai viimeistään syksyllä vilkaiskaapa: https://maamot.fi/

Ulkomaisen tutkinnon tunnustaminen 

Päivän aikana perehdyttiin aluksi ulkomaisten tutkintojen tunnustamisen käytäntöihin, mikä oli hyvää tietoa kerrata taas. Suomessa on noin 80 säänneltyä ammattia, joihin edellytetään tietyt muodollisuudet täyttävää ammattipätevyyttä ja joihin siksi tarvitaan ulkomaisen tutkinnon tunnustus. Muun muassa opettaja ja opinto-ohjaaja ovat tällaisia ammatteja. Luennoitsija Anne Kolehmainen kehottikin ohjaustyötä tekeviä viemään ohjattaville tietoa, että tunnustamisprosessi on yksilöllistä käsityötä, jossa otetaan huomioon pienetkin seikat. Lisäksi monista kielistä vaaditaan akkreditoidut käännökset. Siksi prosessi on pitkähkö, joten siihen on suositeltavaa lähteä ajoissa. Vaikka prosessi on myös kallis (kalleimmillaan jopa lähes 600 euroa ja lisäksi akkreditoitujen käännösten kulut), koskaan ei voi tietää, milloin rinnastuspäätöstä yhtäkkiä tarvitseekin. Jos siis vain mahdollista, asia kannattaa hoitaa kuntoon ajoissa, vaikka ei vielä näyttäisikään siltä, että rinnastusta edellyttävää työtä voisi löytyä. Prosessia ei nimittäin voi nopeuttaa millään perusteella. Joskus hakijalle myös esitetään lisävaatimuksia, kuten täydentäviä opintoja, kelpoisuuskoetta tai sopeutumisaikaa. Tästäkin syystä prosessissa on hyvä lähteä ajoissa liikkeelle. Kannattaa myös katsoa, että hakija lähettää kaikki tarvittavat asiakirjat, koska prosessi voi alkaa vasta, kun kaikki asiakirjat on saatu. Jos tulossa on kielteinen päätös, siitä ilmoitetaan hakijalle, jolloin hänen kannattaa vetää hakemuksensa pois – tällöin hänen on maksettavakseen jäävät vain toimistokulut akkreditoitujen käännösten lisäksi. 

Yksi tunnustuksia tekevistä viranomaisista on OPH. Kolehmainen muistutti OPH:n ulkomaisten koulutusjärjestelmien kaavioista ja muusta nimenomaan ohjaustyön tueksi tarkoitetusta materiaalista:

https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/tutkintojen_tunnustaminen/tukea_ulkomaisten_tutkintojen_tunnustamiseen

Lisäksi hän vinkkasi, että OPH aikoo järjestää myös syksyllä 2019 lisää aihepiirin koulutusta eri puolilla Suomea.

Mervi Kastari / S2-hallitus

Lähteet:

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut: Teemapäivä: tukea maahanmuuttajien korkeakouluopintoihin ohjaamiseen – koulutusta ja työvälineitä. 22.5.2019. [Luennoitsijat mainittu tekstissä edellä.]

Vanas, Antti: Kotoutumiskoulutus voi luoda eriarvoisuutta. Opettaja 9. 10.5.2019.

Tampereen seudun S2-opettajat ry. toivottaa hyvää kesää!

Työelämän kielitaitovaatimukset

Mitä kieltä te puhutte töissä?

Millaista suomen kielen taitoa työelämässä tarvitaan?

Englanti on talouden, kansainvälisen kaupan ja tieteellisen julkaisemisen pääkieli. Onko englanti Suomessa siis työelämän pääasiallinen kieli?

Kannattaako hakea töitä suomenkielisellä työhakemuksella, vaikka ei vielä pysty suoriutumaan työhaastattelusta suomen kielellä? Huijaanko, jos haen?

Kysymykset ovat peräisin aikuisten maahanmuuttajien suomen kielen kursseilta eri oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Kursseilla, koulutuksissa ja valmennuksissa pyritään tätä nykyä yhä useammin viemään kielen opiskelua lähemmäs työelämää ja siellä tarvittavaa kielitaitoa

Uskoisin, että moni S2-alalla toimiva opettaja tunnistaa kysymykset ja on joutunut miettimään mitä niihin vastaisi. Riippuu tietysti alasta, mikä työssä edellytettävä kielitaito varsinaisesti on. Palvelualoilla, hoiva-alalla sekä valtion ja kunnan virkamiehistössä vaatimukset ovat korkeammat tai ne sanelee laki. Liike-elämän sekä tieteen ja tutkimuksen asiantuntijatehtäviin työllistytään vähemmällä suomen osaamisella, ja näissä ammateissa työtehtävänsä voi usein suorittaa erinomaisesti ilman suomen osaamista.

Pääseekö ilman suomen kielen osaamista sitten aidosti osaksi työyhteisöä?

Työtehtävissä käytettävän tai niiden edellyttämän kielitaidon ohella toinen näkökulma työssä tarpeelliseen kielelliseen osaamiseen liittyykin työssä viihtymiseen.

Opiskelijoilta kuultujen kokemusten mukaan varsin yleistä suomalaisessa työelämässä tuntuisi olevan, että vaikka englantia pidetään työkielenä ja monien yritysten viestinnän pääasiallisena kielenä, vähänkään epävirallisemmissa sosiaalisissa yhteyksissä suomi on edelleen ykkönen. Englanti ei ole saavuttanut default-asemaa arkisessa kanssakäymisessä, vaikka sitä osataan ja käytetään tarpeen vaatiessa – ja useamminkin. Kommentti, jonka jokainen suomea toisena  tai vieraana kielenä opettanut lienee opiskelijoiltaan kuullut on, että suomalaiset vaihtavat perin äkkiä epävirallisessakin tilanteessa kielen englanniksi, kun ilmenee, että keskustelukumppanin kielitaito on jotakin muuta kuin C1–C2.

Kielenvaihto turhauttaa, ja saattaa heikentää kokemusta työyhteisön osaksi kuulumisesta. Onpa suomen keskustelutaitojen puutteita käytetty myös syynä olla ottamatta hakijaa töihin: eräälle IT-alan yritykseen työkokemuksensa, koulutuksensa puolesta töihin sopineelle ja työhaastatteluun asti päässeelle työnhakijalle hänen heikolla suomen osaamisellaan perusteltiin kielteistä rekrytointipäätöstä. Avokonttoriympäristössä, jossa sosiaalisen kanssakäymisen kielenä oli totuttu käyttämään suomea, yrityksen arjen sujuvuuden kannalta katsottiin, että yritykselle olisi suotuisampaa palkata suomen kielellä viestivä työntekijä.

Myös työpaikan saaneet suomenoppijat kertovat usein kokemuksenaan, että työpaikoilla blokkiudutaan helposti suomea ja muita kieliä käyttäviin ryhmiin. Joillekin työpaikoille on kuultu syntyneen useampienkin kansallisuuksien ja kieliryhmien mukaan rajautuneita ryhmiä. Sujuvasti monikielisiä ja ensisijaisesti englanninkielisiä työyhteisöjä on luonnollisesti runsaasti, mutta kosolti tuntuu silti olevan myös kokemuksia työpaikka-arjesta, jossa ei-suomenkielinen työntekijä kokee kielitaitonsa vuoksi jäävänsä vaille työyhteisön täysvaltaista jäsenyyttä.

Voikin kiteyttää, että jollei työllistymisen edellytys, monille suomenoppijoille suomen osaaminen on merkittävä arjessa ja työssä viihtymistä kohentava tekijä.

Maahanmuuttajien kielitaitovaatimusten yhteydessä on joskus puhuttu maahanmuuttajien jakautumisesta eri rälsseihin, esimerkiksi niihin, joilta osa-aikaisenkin matalapalkkatyön saamiseksi vaaditaan varsin sujuvaa suomen kielen taitoa, ja toisaalta korkeakoulutettuihin asiantuntijoihin, joilta kukaan ei suoraan vaadi sanaakaan suomeksi.

Tärkeä asia nyt ja tulevaisuudessa olisi miettiä tarkkaan, millaista kielellistä osaamista eri työtehtävissä tarvitaan. Samaan aikaan tulisi muistaa, että työtehtävistä suoriutumiseen vaadittavan kielitaidon lisäksi myös työpaikkojen kulttuureissa piilevät epävirallisemmat kielitaitovaatimukset  vaikuttavat sekä rekrytointeihin ja työssä viihtymiseen että työntekijöiden haluun sitoutua työpaikkoihinsa.

Teemu Jokilaakso / S2-hallitus