Miksi ja miten käyttää selkokirjallisuutta S2-opetuksessa?

S2 merkitsee suomea toisena kielenä. Monet sen käyttäjät ovat maahanmuuttajia.

S2-lukijat ovatkin eräs merkittävä selkokirjallisuuden lukijaryhmä. Myös kielenopetuksessa monet opettajat suosivat selkokirjallisuutta, sillä se tuo kirjallisuuden S2-lukijan ulottuville jo silloin, kun yleiskielisten teosten lukeminen siintää vasta tulevaisuudessa. Olen tutkinut selkomukautettujen teosten käyttöä aikuisten kotoutumiskoulutuksessa, jossa on hyödynnetty lukupiirejä opetuksen osana. (Artikkeli S2-lukija tulkitsijana selkomukautetun kaunokirjallisuuden lukupiirissä.) 

Kuva: Pixabay

 

Ensin on päästävä lukemisessa alkuun. Yllättävän monet, jopa B1-tasoisetkin olivat epävarmoja kielitaidostaan ja jännittivät lukemista, erityisesti kokonaisen kirjan lukemista. Jotkut olivat kokeilleet rohkeasti yleiskielisten teosten lukemista, mutta kun se ei ollut onnistunutkaan, lukeminen oli jäänyt. Jotta S2-lukija siis pääsee lukemisen alkuun, tarvitaan kokemus siitä, että lukeminen onnistuu. Tässä selkokirjallisuus on suureksi avuksi, ja kirjallisuuden maailma aukeaa jo ennen kuin kielitaito saavuttaa yleiskieliset tekstit. Mutta lisäksi tarvitaan alkusysäys, kannustusta ja tukea, joita esimerkiksi opettaja tai lukupiiri voivat antaa. Ilo ja usein yllätyskin on suuri selkoteosten parissa, kun lukeminen sujuukin. Helpoimpia selkokirjoja voi lukea jo viimeistään A1-tason lopulla.

Kaikki eivät pidä kirjojen lukemisesta. Kaikki eivät pidä myöskään kieliopista, kirjoittamisesta, työharjoittelusta, uutisista tai museoista. Kuitenkin nämä kaikki ja vielä paljon muuta on kielenopetuksen osana. Tutkimusta tehdessä oli ilo huomata, että melko moni tuli vapaaehtoiseen lukupiiriin, vaikka ilmoittikin, ettei pidä lukemisesta. He kuitenkin liittyivät lukupiiriin, koska olivat motivoituneita oppimaan suomea. Vielä ilahduttavampaa oli, että moni heistä yllättyi huomatessaan sittenkin pitävänsä lukupiirin kirjasta, kun vain sai aloitettua. Joitakin heistä motivoi myös itse lukupiiri, jossa lukemisesta tuli yhteistä toimintaa muiden kanssa sen sijaan, että olisi luettu vain yksin. Ei siis kannata jättää selkokirjallisuutta pelkäksi vapaa-ajan harrastukseksi, koska silloin siinä ei välttämättä päästä edes alkuun tai se ei ole motivoivaa. Minulta on kysytty myös ajankohtaista asiaa, lukeeko kukaan enää nykyisin. Lukupiireissä riitti niitä, jotka tulivat sinne juuri kaunokirjallisuuden vuoksi. Tilastotietoa on suomalaisista ja se kertoo kyllä lukuharrastuksen vähenemisestä, mutta ei sen loppumisesta. 

Sekä sisältö että tulkinta ovat tärkeitä S2-lukijoille. S2-lukijat keskittyivät lukemisessaan hyvin paljon kielen ja sisällön tasoon, mikä on tietysti luonnollista. He selvittelivät paljon merkityksiä ja sitä, mitä tekstissä tarkalleen tapahtui. Lukupiireissä käytettiin valmiita kysymyksiä, jotka varmistivat tekstin ymmärtämistä. Ne olivat usein konkreettisia sisältökysymyksiä, joihin saattoi lukea vastauksen jopa suoraan kirjasta. Monet alle B1-tason lukijat kokivat nämä kysymykset hyvin tärkeiksi. Ne auttoivat huomaamaan tärkeät asiat tekstistä ja tukivat tekstin ymmärtämistä. Mutta mitä parempi kielitaito, sitä vähemmän näistä tekstinymmärtämiskysymyksistä pidettiin. Erityisen kiinnostavaa oli, että kielitaidoltaan aivan kaikentasoiset lukijat halusivat näiden tekstinymmärtämiskysymysten lisäksi myös muuta keskustelua, jossa he saisivat esittää omia tulkintojaan ja näkemyksiään luetusta. Näistä he kaikki eivät kuitenkaan pystyneet keskustelemaan vielä aivan itsenäisesti vaan se vaati usein opettajan tukea. Opettaja saattoi tukea tätä esimerkiksi sopivin kysymyksin, johdattelemalla ja tarjoamalla kielellistä tukeaan. Jos tämä keskustelun osuus sivuutettiin, lukupiiriläiset olivat pettyneitä riippumatta siitä, mikä heidän kielitaitonsa taso oli ja kuinka aktiivisia he pystyivät kielitaitonsa puolesta tässä keskustelussa olemaan. Tämä oli itselleni S2-opettajana tärkeä ammatillinen oppi omasta tutkimuksestani. Luetun monipuolinen käsittely tukee lukunautintoa. 

Mutta miksi kielenopetuksessa pitäisi tulkita kaunokirjallisuutta? Koska se on kielenoppimista kontekstissa. Osallistujat kertoivat, että juuri tulkintatoiminnassa piti ajatellakin suomeksi, ja että siinä tarvittiin esimerkiksi kirjasta opittuja sanoja, mikä koettiin tärkeäksi sanojen mieleen jäämisen kannalta. Lisäksi tulkintaan liittyi motivaatio: se synnytti kiinnostavaa keskustelua, jota osallistujat halusivatkin käydä. Valmiisiin sisältökysymyksiin vastaaminen oli monista sen sijaan tylsää ainakin yksinomaisena. Esimerkiksi italia toisena kielenä -tutkimuksessa on havaittu, että jos italiankielisen kaunokirjallisen tekstin sisällöt vain selvitettiin italiaksi ja ymmärrettiin, mutta niitä tulkittiin muulla kielellä vaikka kuinka innokkaastikin, italian kielen oppimista ei tapahtunut ollenkaan niin paljon. Tämä sinänsä itsestään selvältä kuulostava seikka tarkoittaa, että sisällönymmärtäminen ja sen varmistaminen tekstinymmärtämiskysymyksin ei siis riitä tekstin käsittelynä vaan tekstejä pitää prosessoida muillakin tavoin, esimerkiksi tulkitsemalla ja keskustelemalla omista näkemyksistä. Tämä on toinen seikka, jonka koin hyödylliseksi oivaltaa oman opetustyönikin kehittämisen kannalta, ja tämän vuoksi omille näkemyksille ja tulkinnoille on luotava tilaa S2-lukutoimintaan. – Ja kuten edellä jo ilmeni, S2-lukijat myös kaipaavat tulkinnoista ja näkemyksistä keskustelemista, vaikka he eivät aina näyttäisi itsenäisesti ja ilman tukea sellaista keskustelua saavuttavan. Sen lisäksi, että luetun monipuolinen käsittely tukee lukunautintoa, se tukee myös kielenoppimista.  

  

Selkokirjat ovat laadukasta kaunokirjallisuutta. Minulta on tutkimukseni vaiheissa kyselty hyviä ja tärkeitä kysymyksiä myös siitä, onko selkokirjoista haittaa aikuiselle kielenoppijalle ja miksi en mieluummin luetuttaisi aikuisilla kielenoppijoilla vaikka lastenkirjoja. Kyllä minä luetutan lastenkirjojakin – miksi sulkea mitään pois – mutta selkokirjoista ei ole kielenoppijalle haittaa vaan aivan päinvastoin. Kielenoppijoiden ei ole mielekästä odottaa, kunnes he voivat lukea yleiskielistä kirjallisuutta eivätkä aivan kaikki tule ehkä sitä saavuttamaankaan. Lukemisen ilo ja aikuisten kirjallisuus voivat kuulua heille kielitaidon tasosta riippumatta. Minulta on tiedusteltu myös sitä olennaista seikkaa, ovatko selkokirjat kaikesta kaunokirjallisesta riisuttuja. Tutkimukseni osallistujat tulkitsivat selkokirjoja eri tavoilla ja keskustelivat eri tulkinnoista, mikä ei olisi mahdollista, jos selkoteokset olisivat heidän näkökulmastaan jotenkin riisuttuja. Teoksia myös kehuttiin ja kiiteltiin lukukokemuksina, kehuipa joku lukemansa teoksen tunneilmaisuakin. Teokset ovat kielensä tasolta ja sisällöltään helpotettuja, mutta niissä ovat säilyneet mahdollisuudet kaunokirjallisiin tulkintoihin. Selkokirjallisuuden kaunokirjallisia ominaisuuksia arvioidessa tulee myös muistaa, että S2-oppijan kokemus selkoteoksesta on todennäköisesti eri kuin S2-opettajan. S2-oppijalle selkoteos voi olla kaikin tavoin elämyksellistä kaunokirjallisuutta juuri helpotetun kielen ja sisällön vuoksi. Selkoteosten kielellinen ja sisällöllinen vaativuustaso myös vaihtelee, joten eri kielitaidon tasoille voi löytää sopivalta tuntuvaa luettavaa.

Mervi Kastari / S2-hallitus

Lisävinkkejä selkokirjallisuuden käyttöön: 

S2-opettaja Hanna Männikkölahti on tuottanut paitsi selkomukautuksia myös niihin liittyvää monipuolista ja monikanavaista materiaalia kielenoppimisen tueksi:

https://privatefinnishlessons.com/books/

Tuija Takala teki hienon teon viime vuonna Minna Canthin juhlavuoden kunniaksi ja julkaisi selkomukauttamansa teoksen Agnes verkossa vapaasti luettavaksi. Juuri nyt kirjastot ovat kiinni ja opetuskin tapahtuu useimmilla etänä, mutta tämä teos on saatavilla:

https://tuijata.com/2019/04/09/minna-canthin-agnes-selkosuomeksi/

Eri tapoja käyttää kirjallisuutta kielenopetuksen osana ovat käsitelleet tässä blogissa aiemmin:

Maria Helstola ja Terhi Haapala:
Prosessidraama kirjallisuuden opetuksessa.
https://tampereens2.blogspot.com/2017/05/prosessidraama-kirjallisuuden.html 

Tarja Virtanen:
Lukupiiri sopii myös kielenoppijalle.
https://tampereens2.blogspot.com/2018/01/lukupiiri-sopii-myos-kielen-oppijalle.html

Jarna Hara:
Kirjastosta apua S2-opetukseen ja -opiskeluun.
http://tampereens2.blogspot.com/2018/12/kirjastosta-apua-s2-opiskeluun-ja.html

Lukemaan ja kieltä oppimaan.

http://tampereens2.blogspot.com/2018/04/lukemaan-ja-kielta-oppimaan.html

Aiheesta muualla:

Selkokirjallisuus sopii myös kielenoppijalle.
https://blogs.helsinki.fi/klaara-network/2020/05/04/874/

 

Aikuisten S2-oppijoiden kielenoppimisen kokemuksia selkomukautetun kaunokirjallisuuden parissa.  https://doi.org/10.23997/pk.76057