Prosessidraama kirjallisuuden opetuksessa

Saaren kukan ja Lemmin pojan tarinaa prosessoimassa

Tampereen seudun suomi toisena kielenä -opettajat järjesti keskiviikkona 3. toukokuuta kello 17–19 prosessidraamakoulutuksen Pispalan koululla. Koulutukseen osallistui seitsemän S2-opettajaa.
Koulutuksessa hyödynnettiin Kyllikin ja Lemminkäisen tarinaa Kalevalasta.

Kouluttajana toimi draamapedagogi, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja FM Maria Helstola, joka kertoo seuraavassa prosessidraamasta opetuksessa:

Kalevala ei herättänyt minussa kouluaikoina mitään mielenkiintoa. Ala- ja yläasteelta ei jäänyt minkäänlaisia muistikuvia koko teoksesta; lukiossa reputin Kalevalasta pidetyn kirjallisuuskokeen, vaikka muuten sain äikästä aina kiitettäviä. Yliopistossa läpäisin Kalevalaa ja Kanteletarta käsittelevän kirjatentin ykkösellä. Muutamaa vuotta myöhemmin Norssin opetusharjoittelussa sain tehtäväkseni opettaa Kalevalaa lukiolaisille. Silloin oli pakko ottaa eepos kauniiseen käteen ja alkaa miettiä, miten siitä saisi teiniä kiinnostavan oppitunnin aikaiseksi. Syntyi prosessidraamasuunnitelma Marjatan tarinasta - ja syttyi kipinä Kalevalaa kohtaan.

S2-opettajille pitämässäni prosessidraamakoulutuksessa sukelsimme Kalevalan maailmaan Lemminkäisen ja Kyllikin rakkaustarinan kautta. Prosessidraama on osallistavan draaman menetelmä, jota voi hyödyntää esimerkiksi kirjallisuuden opetuksessa. Prosessidraamassa lähtökohtana on aina jokin preteksti eli tarina, jota lähdetään yhdessä ryhmän kanssa työstämään tarkoin valittujen toiminnallisten harjoitusten avulla. Siksi se sopii hyvin myös niille oppilaille, joita ei lukeminen kiinnosta tai joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia lukemisen kanssa. 

Kouluttautujia tulkitsemassa Kalevalaa: "Yksi on ompi kaikkinensa, Saaren suuressa su'ussa, jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'on hyviin: se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen." Kuva: Maria Helstola.

Prosessidraamasuunnitelma laaditaan siten kuin mikä tahansa tuntisuunnitelma. Ensin pitää miettiä, mitä halutaan oppia. Sitten etsitään tavoitteisiin sopiva tarina ja mietitään se käsittelyyn sopivat työtavat. Prosessidraamassa opitaan käsiteltävän aiheen lisäksi aina jotakin myös draamasta (työtapana), omasta itsestä ja ryhmästä. Prosessidraama noudattaa tiettyä kaavaa: lämmittely, johdatus tarinaan, teeman syventäminen ja käsittely, lopetus ja reflektio. Lisää prosessidraamasta kirjallisuuden opetuksessa sekä valmis suunnitelma Minna Canthin Anna Liisasta löytyy ÄOL:n vuosikirjasta vuodelta 2015. Kyllikin ja Lemminkäisen tarinasta tekemäni prosessidraamasuunnitelma löytyy osoitteesta http://kalevaladraama.blogspot.fi/. Sieltä löytyy myös Marjatan tarina, jota olen käyttänyt opeharjoittelun jälkeen lukuisat kerrat eri luokka-asteilla ja aikuistenkin kanssa. Parhaillani työstän opettajille suunnattua kirjaa, johon tulee koko Kalevalan kattavat prosessidraamasuunnitelmat. Teos julkaistaan Draamatyön kustantamana vielä tämän vuoden aikana.

Ohjatakseen prosessidraamaa ei tarvitse daamaopettajan pätevyyttä. Tärkeintä on hyvä suunnitelma ja avoin mieli. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos suunnitelmasi ei toimikaan? Varaudu siihen - mutta varaudu myös upeisiin elämyksiin. Suunnitelmasi voi sisältää kysymyksiä mutta ei valmiita vastauksia; ole siis valmis ottamaan vastaan oppilaiden huikeat oivallukset.

Maria Helstola

Draamapedagogi, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja

"Tuli mies mitä parhain, puhkesi punaverinen, joka päästänsä pätevi, kohastansa kelpoavi." Kuva: Maria Helstola.

Kokemuksia koulutuksesta

 

S2-opettaja Tarja Virtanen kertoi saaneensa illan aikana ideoita omaan työhönsä. Prosessidraamaa voi käyttää motivointina jonkin kirjallisuusaiheen syventämiseen tai kirjallisuudenopetuksen elävöittämiseen. Periaatteessa tarina kuin tarina soveltuu käsiteltäväksi prosessidraaman avulla.

Draama on Tarjan mukaan armelias työskentelymuoto niille oppilaille, joiden kirjoittamistaidot ovat heikot. Niille, joille suullinen tuottaminen on haastavaa, draama tarjoaa mahdollisuuden tehostaa viestin perillemenoa elein ja ilmein.

Prosessidraama ei ollut Tarjalle sellaisenaan ennestään tuttu työskentelymuoto, vaikka draamaa onkin tullut opetuksessa käytettyä. Prosessidraaman idea on kuitenkin helppo omaksua, kun ajattelee prosessikirjoittamisesta tuttua tekstin prosessimaista käsittelytapaa.
Iltapäivä oli Tarjan mielestä virkistävä.

S2-opettaja Virpi Matala piti koulutusta antoisana ja mielenkiintoisena. Osa harjoituksista oli hänelle ennestään tuttuja, osa uusia. Virpi kertoi saaneensa illan aikana virikkeitä opetukseensa ja ottavansa ainakin yksittäisiä harjoituksia käyttöönsä. Harjoituksia voi käyttää esimerkiksi romaanin tai jonkin muun tarinan tai sen osan käsittelyyn.

S2-hallitus / Terhi Haapala