Salla Simukan vierailu

Kuvaaja: Harri Hinkka

Pirkanmaan äidinkielen opettajat ry järjesti keskiviikkona 28.10.2015 tamperelaiskirjailija Salla Simukan vierailun Tammerkosken koululla. Tilaisuuteen osallistumista tarjottiin myös Tampereen seudun suomi toisena kielenä -opettajat ry:n jäsenille. Tilaisuus alkoi kello 18.30.

Paikalla oli vain kymmenkunta kuulijaa, mutta väen vähyys ei tuntunut kirjailijaa vaivaavan. Hän keskittyi esityksessään erityisesti nuorille aikuisille suunnattuun Lumikki-jännitystrilogiaan, joka on saanut nimensä kirjasarjan päähenkilön, Lumikki-nimisen opiskelijan mukaan. Simukka kertoi ensin yleisesti kirjojen syntyprosessista ja antoi meille opettajille lopuksi vinkkejä siitä, miten Lumikki-trilogian teoksia voisi käsitellä äidinkielen- ja S2-opetuksessa.

Sarjan ensimmäinen kirja, vuoden 2013 helmikuussa ilmestynyt Punainen kuin veri, sijoittuu Tampereelle talvisen pakkasjakson aikaan. Tamperelainen lukija tunnistaa kirjasta tapahtumapaikkoja ainakin Pyynikiltä ja Tampereen keskustasta. Kirjan teemoja ovat muun muassa huumerikollisuus ja koulukiusaaminen.

Kirja sai heti ilmestymisensä jälkeen kymmeniä käännössopimuksia. Sarjan kirjoista on olemassa valmiita käännöksiä tai käännössopimuksia yhteensä lähes viidellekymmenelle kielelle.

Jännitystrilogian toinen osa Valkea kuin lumi ilmestyi loppukesällä 2013. Kirjan tapahtumat sijoittuvat helteiseen Prahaan. Ensipainoksen kannessa komeilee Prahan keskiaikainen Kaarlensilta. Tapahtumat kiertyvät Lumikin siskoksi esittäytyvän Zelenkan ja vaarallisen uskonnollisen lahkon ympärille. Lumikki joutuu tapahtumien edetessä pohtimaan, voiko hän luottaa kehenkään.

Teossarjan päätösosa Musta kuin eebenpuu ilmestyi vuonna 2014. Tapahtumapaikkana on taas kotoinen Tampere, mutta vuodenaika on vesisateinen ja synkkä joulukuun alku. Lumikki joutuu itse rikoksen kohteeksi. Häntä uhataan hitaalla kidutuskuolemalla, eikä Lumikki tiedä, kuka häntä jahtaa.

Simukka antoi suomen kielen opettajille mm. seuraavia ideoita kirjojensa käsittelyyn äidinkielen- ja S2-tunneilla:

1. Kirjojen tapahtumia voidaan dramatisoida ja esitykset videoida.
2. Luettavana olevasta teoksesta pidetään lukupäiväkirjaa.
3. Yksi mahdollinen käsittelytapa on kääntää proosateosta lyriikan kielelle.
4. Kirjoista tehdään kirjatrailereita, joista löytyy esimerkkejä verkosta mm. Lumikki-trilogian kotisivuilta.
5. Trilogian teoksissa on paljon viitteitä tunnettuihin satuihin. Yhtenä kirjan käsittelytapana voi olla satuviitteiden etsiminen tekstistä. Kirjoista löytyvät satuviitteet voidaan luokitella esimerkiksi suoriin ja epäsuoriin intertekstuaalisiin viittauksiin sekä ei-intertekstuaalisiin viittauksiin.
6. Kirjoista on mahdollista etsiä paitsi satuviittauksia, myös muita asioita. Yksi kirjoissa toistuva tapahtumasarja on pieneen tilaan vangitseminen, joka tapahtuu trilogiassa monta kertaa joko konkreettisessa tai abstraktissa merkityksessä. Kirjat tarjoavat löytämisen iloa myös symboliikan metsästäjälle. Symboliikkaa kannattaa etsiä esimerkiksi kirjojen nimistä, värimaailmasta ja elementeistä.
7. Kirjojen tapahtumapaikkoja, jotka ovat todellisia reaalimaailman paikkoja, on kätevä etsiä Google Mapsin avulla. Aina ei ole pakko edes maastoutua konkreettisesti, vaan paikantaminen voidaan tehdä luokassakin.
8. Näkökulmatekniikan tutkiminen on hedelmällistä erityisesti Punainen kuin veri -kirjaa käsiteltäessä.

Lähteet:
https://lumikkitrilogia.wordpress.com/ 
https://www.facebook.com/sallasimukkaofficial/ 

S2-hallitus / Terhi Haapala

Tampereen yliopiston S2-opettajaksi opiskelevien ja Tampereen seudun S2-opettajien keskusteluilta 29.9.2015

Syyskuun lopulla Tampereen yliopiston kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö ja Tampereen seudun S2-opettajien yhdistys järjestivät yhteistyössä koko illan pituisen paneelikeskustelun. Paikalle saapui niin runsaasti opiskelijoita, että ainakin yhtä panelistia meinasi suorastaan alkaa jännittää. Ilta kuitenkin sujui mukavissa merkeissä ja tilaisuuteen varattu aika ehti loppua ennen kuin keskustelunaiheet loppuivat.

Yhdistyksen puolelta mukana oli sekä lasten ja nuorten että aikuisten opettajia eri koulutusaloilta ja kaikille sateli runsaasti kysymyksiä. Yhdistysläisistä taas oli kiinnostavaa kurkistaa vaihteeksi alan opiskelijoiden maailmaan ja kuulla, mitä siellä on nykyisin meneillään.

Jälkikäteen moni tuli nykimään hihasta ja juttelemaan lisää. Myös sähköpostiin tuli vielä perästäpäin yhteydenottoja ja tunneilla kävi seuraajia, jotka pääsivät tietysti heti apuopettajiksi. Molemminpuolista iloa ja hyötyä siis saatiin. Toivottavasti voimme jatkossakin tehdä tällaista yhteistyötä opiskelijoiden kanssa. 

Opiskelijat julkaisivat oman katsauksensa illan aiheisiin Suomi-ilmiö -lehtensä numerossa 2/2015:
http://jarjestot.uta.fi/kopula/ilmios2015.pdf

S2-hallitus / Mervi Kastari

Kielitaitoa kartuttamassa koko elämän ajan

Syksyn ensimmäisinä koulupäivinä portaikossa tuli vastaan iloinen kahdeksasluokkalaisten ryhmä. Olin saanut opettaa heitä viime vuonna. Jälleennäkeminen oli riemastuttava.

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettajan ei tarvitse useinkaan kohdata pitkin seiniä pälyileviä kaseja. Oppilaat itse selittävät masentumattomuutensa yksinkertaisesti sillä, että perheet ovat isoja ja keskenään kaiken jakavia. ”Ei siinä metelissä voi kauan olla masentunut”, eräs oppilaani totesi.

Kesäkuulumisia vaihdettiin. Yksi oli ollut ensimmäistä kertaa matkalla lähtömaassaan Suomeen muuttamista jälkeen. Kotimaahan ei vieläkään voinut mennä. Toinen oli tehnyt pitkän matkan ramadanin aikana, koska Suomessa vuorokaudessa oli kesällä lähes läpeensä valoisaa. Kotimaahan hänkään ei päässyt, mutta kurdialueella oli riittävän turvallista oleskella. Kolmas oli ollut sukulaisten luona Keski-Euroopassa. Oli joku sentään jäänyt Suomeen jalkapalloa pelaamaan, ja loput nauttimaan lomasta Suomessa valittamatta vähääkään ikävistä ilmoista. Loma oli ollut kiva, mutta kouluunkin oli mukava palata.

Viime keväänä oppilaani pohtivat kirjoitelmissaan suhdettaan omaan äidinkieleensä sekä suomen kieleen. Siitä huolimatta että opiskelemme suomea toisena kielenä, tuntui suomi luistavan monen oppilaan kohdalla paremmin kuin oma äidinkieli. Oma kieli on edelleen tärkeä, sitä puhutaan kotona ja sillä ilmaistaan tunteita, mutta jos kotikielen opetus ei ole johdonmukaista tai siihen ei osallistuta, voi seurauksena olla äidinkielen marginalisoituminen vain perheen ja suvun yhteiseksi kieleksi. Silti se antaa pohjan suomen kielen kehitykselle.

Väistämättä tulee mieleeni uutinen Helsingin Sanomissa 19.8.2015, jossa kerrotaan Opetushallituksen tekemästä tarkastuksesta. Yllättävä tulos on, että toisen polven maahanmuuttajien koulumenestys ei paranekaan ensimmäisen polven maahanmuuttajien koulumenestykseen verrattuna. Tulos ei olekaan yllättävä peruskoulussa suomea opettaville opettajille. Toisen polven maahanmuuttajille puhutaan kotona ”riittävän hyvää suomea”, mutta käsitteelliseen ajatteluun se ei ohjaa, kun äidinkieli unohtuu. Toisen polven maahanmuuttajalasta pidetään ”riittävän hyvin suomea hallitsevana”, kun hän on syntynyt Suomessa ja päässyt osalliseksi suomalaisesta laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Ja hallitsee astevaihtelun.

Mutta ei… Vanhemmat siirtävät vivahteikkaan kielen lapsilleen, jokainen vanhempi osaa oman äidinkielensä parhaiten. Kieli on myös jatkuvasti kehittyvä. Sitä on opetettava ja opiskeltava. Meidän opettajien tehtävä onkin hyödyntää oppilaiden luontaista kiinnostusta omaan ja oppimisen kohteena olevaan kieleen ja kieliin.

Nuo minunkin oppilaani elävät elämäänsä monilla kielillä täällä Suomessa ja niissä maissa, mihin elämä heitä milloinkin lennättää. Mutta he ovatkin lahjakkaita ja selviytymään syntyneitä.

S2-hallitus/Tarja Virtanen

Tervetuloa Tampereen seudun S2-opettajien blogin pariin!

Tässä blogissa on kirjoituksia ja mietteitä S2-opetuksesta. Äänessä ovat S2-opettajat, opiskelijat ja muut alalla toimivat. Blogissamme on tarkoitus kertoa kuulumisia S2-opetuksen maailmasta ja samalla antaa tietoa yhdistyksemme toiminnasta. Haluamme myös jakaa opetusvinkkejä ja kertoa S2-alan uusista tuulista. 

Blogiteksteillä haluamme paitsi antaa tietoa, myös tarjota näkökulmia, herättää ajatuksia ja herätellä keskustelua. Monesti arjessa s2-opettajan työ on yksinäistä puurtamista. Haluammekin tarjota foorumin, jossa kaikki alalla toimivat voivat pitää yhteyttä ja keskustella. Haluamme myös lisätä yhteistyötä ja avartaa käsityksiä S2-opetuksesta yli oppilaitosrajojen.

Pyrimme päivittämään blogia muutaman kerran kuussa. Toivomme myös aktiivista kommentointia teiltä lukijoilta. Vinkkaa blogista kaverillekin! Uudet blogikirjoitukset tai juttuideat otamme innolla vastaan. Vinkkaa meitä myös kiinnostavista tapahtumista ja uusista tutkimuksista.