S2-opettajat kiehumispisteessä

Elokuvailta 6.4.2017

Tampereen seudun suomi toisena kielenä -opettajat ry järjesti torstaina 6.4. elokuva- ja keskusteluillan otsikolla vihapuhe, rasismi ja S2-opettajan työ.

Ilta kokosi yhteen mukavan joukon eri oppilaitosten ja opetusasteiden S2- ja suomi vieraana kielenä -opettajia vaihtamaan kokemuksia työssä ja vapaa-ajalla kohdatusta vihapuheesta. Laajemmin keskusteltiin myös asenteista S2-opettajien ammattia kohtaan sekä keinoista, joilla vihapuhetta voitaisiin oppitunneilla tunnistaa ja käsitellä.

Illan elokuvana nähtiin Elina Hirvosen ohjaama dokumenttielokuva Kiehumispiste (2017), joka kuvaa Euroopassa vuodesta 2015 jatkuneen pakolaiskriisin vaikutuksia suomalaiseen asenneilmastoon. Uusia tulijoita vieroksuvien ja näitä auttamaan ja sopeuttamaan pyrkivien tahojen toimintaa vuorotellen, ristikkäin ja limittäin esittävä dokumentti tuntui iltaan osallistuneiden mielestä pitkälti toisintavan sitä kuvaa, joka median kautta maahanmuuttokeskustelusta on jo syntynyt: Niin kutsutut ääripäät, karkeaa ja tökeröä vihapuhetta mielenosoituksissaan ja netissä suoltavat rasistit sekä konkreettisilla teoillaan tulijoita, esimerkiksi kieltä opettamalla, auttamaan pyrkivät vapaaehtoistyöntekijät, tuotiin näytille mielipiteineen - ja kaukanahan nuo olivat toisistaan.

Elokuvan jälkeisessä keskustelussa ei lähdetty suin päin ratkaisemaan pakolaiskriisiä, eikä kerralla muuttamaan suomalaisten asenteita tai niiden mediarepresentaatioita. Aluksi puhuttiin siitä, millaisia työtään koskevia asenteita eri alojen suomen opettajat kohtaavat omassa arjessaan. Kävi ilmi, että samaiset leimakirveet, jolla ihmisiä tätä nykyä luokitellaan maahanmuuton vastustajiksi tai puolustajiksi heilahtavat S2-opettajien kohdalla herkästi keskusteluissa niin työpaikoilla kuin niiden ulkopuolellakin: S2-opettajaa joko ihaillaan tai vihataan, ja ennen kaikkea hänen kanssaan – opettipa hän turvapaikanhakijoita tai ei – halutaan keskustella pakolaiskriisistä ja turvapaikkapolitiikasta. Keskustelussa nousi esiin, että jossakin määrin ollaan jo väsyneitäkin määrittelemään itseä S2-opettajan työn kautta. Lisäksi todettiiin, että maahanmuuttopolitiikan sijaan S2-opetajan työn keskiössä voi ajatella olevan myös kielen ja kommunikaation; S2-työn humanitaarisen arvon korostamisen tai sen tekijän sinisilmäisellä suvakkiudella elämöinnin sijaan moni alalla työskentelevä olisi perin kiinnostunut suomen kieltä ja sen ominaispiirteitä ja opettamista koskevasta keskustelusta. Tätä ei kuitenkaan liiemmin kohtaa kahvipöydissä sen paremmin kuin mediassakaan.  

Vihapuheen vähättelyä haluttiin joka tapauksessa välttää kaikin tavoin. Jos S2-opettaja ei työpäivänsä jälkeen haluakaan vain keskustella maahanmuuton eduista ja haitoista, ei myöskään vaikenemalla kaiken ymmärtävää “tolkun ihmisyyttä” pidetty asioita ratkaisevana suhtautumistapana. Pohdittiin, että koska vuonna 2017 ala-arvoinen vihapuhe on joka tapauksessa kaikkien nähtävillä, tulee siitä puhua myös oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Keskusteluilta päätettiin work shop -pohdintoihin siitä, millä tavoin loukkaavaksi koettu vihapuhe voitaisiin ottaa oppitunneilla puheeksi ja millä tavoin sitä käsiteltäisiin.

Pohdinnoissa korostui vihapuheen synnyn mekanismien tunnistaminen. Stereotypioiden kautta muodostettavat yksinkertaistukset ihmisryhmistä ja kansallisuuksista ovat opettajille tuttuja ajatusmalleja myös oppitunneilta: suomalaisia pidetään jurottavina alkoholisteina siinä missä välimeren maista saapuvalta odotetaan sosiaalisuutta. Samansukuisiin typistäviin yleistyksiin todettiiin myös verkon rankemman vihapuheen perustuvan. Tämän vuoksi stereotypioiden kanssa leikiteltäessä tulisi aina muistaa myös niiden kohteelleen synnyttämät tuntemukset ja keskustella vaikkapa ensimmäiseksi tietystä maasta tai kansallisuudesta tulevien yleistysten ja mielikuvien sijaan siitä, mitä opiskelija itse haluaisi maastaan tiedettävän.

Work-shop -pohdinnoissa korostettiin nettikasvatusta ja vihan synnyn mekanismien tunnistamista, jotta vihapuhetta synnyttäviä käyttäytymistapoja voitaisiin todella muuttaa. Lisäksi kiinnitettiin huomiota oppituntien avoimeen ilmapiiriin ja faktojen esilletuomiseen.

Avoimen, rönsyilevän ja hyväntuulisen keskustelun jälkeen osallistuja kokivat illan hienoksi tavaksi jakaa kokemuksia S2-opettajan työstä ja pureutua nimenomaan työn niihin puoliin, joita julkisuus ja yleinen keskusteluilmapiiri eivät tunnista. 

S2-hallitus / Teemu Jokilaakso