Minustako vielä S2-opettaja?

Olen hiljattain suorittanut Jyväskylän avoimessa yliopistossa S2-opinnot. Taustani on kuitenkin erilainen kuin suurimmalla osalla siellä opiskelevista. Ensimmäinen ammattini 1990-luvulla oli päivähoitaja ja tuossa ammatissa toimiessani sain ensimmäiset kokemukseni S2-oppijoista, sillä puolet päiväkotiryhmäni 12 lapsesta tuli perheistä, joissa vähintään toinen vanhempi oli tullut Suomeen jostakin muusta maasta. Pidin työstäni päiväkodissa, mutta päätin vielä opiskella lisää ja menin yliopistoon. Tein äidinkielen opettajan opinnot liki 20 vuotta sitten, mutta suurimman osan työurastani olen toiminut kirjastonhoitajana. Opettajan kokemusta minulla on vain vähän ja sekin vuosien takaa. Kaipasin kuitenkin uusia haasteita ja koska suomi toisena kielenä oli kiinnostanut minua jo kauan, päätin lähteä vielä opiskelemaan.

Ensikosketuksen S2-opetukseen sain opintoihin kuuluvan tutustumisjakson kautta. Pääsin tutustumaan Tampereen kaupungin Juhannuskylän koulun, Tampereen seudun työväenopisto Sampolan ja Tampereen seudun ammattiopisto Tredun S2-opetukseen. Nämä oppilaitokset ovat päämääriltään ja lähtökohdiltaan hyvin erilaisia ja kouluttavat eri elämänvaiheessa olevia oppijoita. Tutustumisjakso jännitti minua etukäteen, koska viimeisistä opetuskokemuksistani koulussa on yli kymmenen vuotta enkä ole koskaan opettanut S2-oppijoita. Ryhmissä tuntui kuitenkin todella luontevalta toimia oppilaiden kanssa. En myöskään huomannut siinä eroa, olivatko oppijat aikuisia, nuoria vai lapsia. Toimin ryhmissä pääasiassa apuopettajana auttaen yksittäisiä oppijoita, mutta suunnittelin ja toteutin joitakin opetustuokioita materiaaleineen lähes itsenäisesti. Yhden ryhmän kanssa sain hyödynnettyä kirjastotaustaanikin: teimme retken lähikirjastoon ja vinkkasin heille muutamia alkeiskirjoja.

Sain myös mahdollisuuden testata S2-opetaitojani itsenäisesti, kun pääsin muutamiksi tunneiksi sijaiseksi eritasoisiin ryhmiin. Nämä, kuten sijaisuudet usein, tulivat hyvin lyhyellä varoitusajalla, joten en ehtinyt niitä etukäteen juurikaan panikoida tai suunnitella. Oppijoiden kohtaaminen sujui kuitenkin mukavasti ja tekniikkakin saatiin toimimaan. Uskon, että muutkin kuin vain minä oppivat jotakin näillä tunneilla. Jokaisella tunnilla tuli eteen onnistumisen elämyksiä, mutta myös juttuja, jotka tekisin nyt toisin. Lisäksi lisäharjoitus englannin kielessä ei olisi haitaksi, sillä en ole juurikaan sitä viime vuosina käyttänyt. Oppijat olivat kyllä hyvin ymmärtäväisiä. Kun pyytelin anteeksi englannin kielitaitoani, niin eräs oppija sanoi: ”My Finnish is bad.” Ehkäpä kielenoppijasta on mukava nähdä, että opettajakin on kielenoppija!

Luulen, että työni kirjastossa on valmentanut minua hyvin myös opetuspuolelle, olenhan siellä jatkuvasti ohjannut erilaisia, eri-ikäisten oppijoiden ryhmiä kirjastonkäytössä ja tiedonhaussa. Ydin opettajuudessa ja kirjastonhoitajuudessa on mielestäni sama: ihmisen kohtaaminen sellaisena kuin hän on. Kirjastotyössä olen kehittänyt myös muita suomen opettajalle hyödyllisiä taitoja, joista tärkein lienee kirjallisuuden tuntemus. Erityisen hyvin tunnen lasten ja nuorten kirjallisuuden, sillä olen kiertänyt vuosia kouluissa kirjavinkkarina houkuttelemassa oppilaita kirjojen maailmaan. S2-opettaja voi monella tapaa hyödyntää opetuksessaan kirjallisuutta. Uskoakseni löytäisin erilaisille oppijoille sopivaa kirjallisuutta melko helposti.

Tutustumisjakso ja muutamat tunnit sijaisopettajana antoivat minulle runsaasti uutta ajateltavaa ja tunteen, että S2-opetus voisi olla oma alani tulevaisuudessa. Alanvaihto ei kuitenkaan ole tässä iässä mikään helppo juttu. Iän lisäksi siinä on muitakin haasteita. Minulla on tällä hetkellä vakituinen työ kirjastossa. Viihdyn työssäni, mutta olisi hienoa kokeilla vielä muutakin. Pelkään kuitenkin, että rekrytoijat eivät osaa arvostaa taitojani, niin että pääsisin alkua pidemmälle. Aika näyttää, kuinka käy, mutta varmaa on, että missään tapauksessa opintojen suorittaminen ei ole ollut hukkaan heitettyä aikaa, sillä myös nykyisessä työssäni pystyn hyödyntämään saamiani oppeja monella tapaa.

Jarna Hara