Mitkä tekijät arviointia ohjaavat? Mikä vaikuttaa lopulliseen arviointiratkaisuun?
Näkökulmia S2 -opettajan arviointitoimintaan kielitaidon arvioinnista perusopetuksen päättyessä
Oman opettajakokemukseni kautta tiedän, että opettajan työnkuva on laajentunut luokkahuoneen ulkopuolelta kodin, koulun, oppilashuoltoryhmän ja muiden yhteistyötahojen väliseen kanssakäymiseen. Tieto- ja viestintätekniikka tuovat omat vaateensa opettajille. Perinteistä liitutaulua ei taida monestakaan luokkahuoneesta enää löytyä. Opettajat tekevät työtään muuttuvassa yhteiskunnassa. Niin sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset muutokset ovat omiaan asettamaan opettajan työlle uusia haasteita. Opettajan tulee sopeutua ja pystyä työskentelemään yhä monimuotoisemmissa työyhteisöissä, joihin kuuluvat niin kansainvälisyys, monikulttuurisuus kuin monikielisyys.
Tämä tekeillä oleva tutkimus on soveltavan kielentutkimuksen alaan kuuluva monografiaväitöskirja. Tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten opettajat tulkitsevat ja käyttävät arviointikriteereitä sekä mitkä asiat ohjaavat ja ovat vaikuttamassa lopulliseen arviointiratkaisuun heidän tehdessä S2 -oppimäärän päättöarviointia.
Arviointi on muuttunut vuosien saatossa ja arviointitiedon lisääntyessä myös opettajan arviointityö on muokkaantunut niin sisällöllisesti, käytettyjen menetelmien osalta kuin arvioinnin tarkoituksien osalta. Tämä tutkimus sijoittuu ajankohtaa, jolloin uusi opetussuunnitelma on jalkaantunut perusopetukseen. Arviointikulttuuri on kehittymässä ja keskustelu on ollut vilkasta mediassa ja kentällä. Uudemman sukupolven arviointisuuntaukset näkyvät jo koulumaailmassa paikallisella tasolla mm. niin, että arviointitiedot ovat helpommin saatavilla, arvioinnin toteutuksessa huomio kiinnittyy siihen mitä menetelmiä käytetään ja miten arviointitietoa hyödynnetään sekä millainen kokonaisnäkemys arvioinnista syntyy yhteistyöllä muiden opettajien kanssa.
Tämän tutkimuksen aikana perusopetuksessa on otettu käyttöön uusi opetussuunnitelma (OPS 2014) ja tutkimukseen osallistuneet S2 -opettajat ovat työnkuvaansa liittyen olleet mukana uuden opetussuunnitelmatyön eri vaiheissa. Tästä syystä tulen viittaamaan myös uuteen (2014) opetussuunnitelmaan. Ensimmäinen päättöarviointi uuden opetussuunnitelman mukaan tehdään keväällä 2019.
S2 -oppilaan opetuksen aikainen arviointi sekä päättöarviointi perustuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (OPS 2004, 2014), jossa on määritelty arvioinnin yleiset periaatteet, ainekohtaiset päättöarvioinnin kriteerit ja niihin perustuvat hyvän osaamisen kriteerit.
Kielenkäyttäjälle on eduksi tukeutua erilaisiin kielellisiin keinoihin. - Yksittäistä taitoa on vaikea mitata irrallisena taitona.
Opetuskokemukseeni perustuva näkemykseni kielen oppimisesta on, ettäaidoissa kielenkäyttötilanteissa korostuu taito käyttää kieltä tilanteeseen sopivana, tämän lisäksi on tärkeää myös ymmärtää kielellisiä viittauksia ja kielen eri sävyjä. Kielenkäyttäjälle on eduksi tukeutua erilaisiin kielellisiin keinoihin ja näin selviytyä myös mahdollisista ongelmatilanteista. Yksittäistä taitoa on vaikea mitata puhtaasti irrallisena taitona, koska kaikki taidot liittyvät toisiinsa ja puutteet toisessa taidossa voivat heijastua toiseen taitoon. Yksittäisten taitojen sijaan opetuksen tavoitteena on antaa S2 -oppilaalle valmiudet tunnistaa ja käyttää kieltä. Tämän päivän perusopetuksen S2 -oppilas tulisi nähdä vuorovaikutukseen aktiivisesti osallistuvana tietoisena kielenkäyttäjänä.
Koko 2000-luvun ajan päättöarvosanoja annettaessa on siis hyödynnetty päättöarvioinnin kriteereitä sekä hyvän osaamisen kuvausta arvosanalle 8. Nämä arviointiohjeet kriteereineen perustuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä päättöarvioinnin nykyisiin linjauksiin, jotka pohjautuvat eurooppalaiseen kielitaidon viitekehykseen. Kuitenkin Opetushallituksen toteuttamat oppimistulosten arvioinnit ovat osoittaneet, että koulujen välillä on eroja niin annettujen arvosanojen kuin oppiaineen keskimääräisen osaamistason suhteen (ks. esim. Kuusela 2006; Lappalainen 2011).
Tämän tutkimuksen alustavien tulosten mukaan, arviointiin vaikuttavista tekijöistä yksittäisen arvioijan käsitys kielitaidosta sekä arviointiyhteisön kielitaitokäsitykset määrittävät arvioinnin perustan. Tässä tutkimuksessa kielitaitokäsitys pohjautuu S2 -opettajan muodostamaan käyttöteoriaan. Käyttöteorialla tarkoitetaan S2 -opettajan muodostamia käsityksiä opettamisesta, oppimisesta ja arvioinnista, jotka ovat syntyneet ajan saatossa ja muokkaantuneet työkokemuksen karttuessa.
Jokainen opettaja muodostaa oman käyttöteoriansa, joka pohjautuu mm. teoreettiseen tietoon yhdistettynä käytännön kokemuksen kautta saatuun tietoon. S2 -opettajan käyttöteoria pitää sisällään myös käsityksen kielitaidosta. Tähän käsitykseen ovat olleet osaltaan vaikuttamassa niin koulutus, työkokemus kuin myös kielitaidon käsitystä määrittävät kuvausmallit.
S2 -opettaja perustaa kielitaidon arvioinnin käyttöteoriaansa ja käytännössä hän tekee itsenäisen arviointipäätöksen siitäkin huolimatta, että arviointiin liittyvistä käytännöistä olisi keskusteltu yhdessä koulun muun opetushenkilöstön kanssa. Arviointikriteereiden sisältö merkitsee jokaiselle S2 -opettajalle eri taitoja käytännössä ja jokainen opettaja suhteuttaa arviointinsa myös oppilaan oppimisprosessissa tapahtuneisiin muutoksiin ja edistymiseen.
Tutkimus antaa tietoa myös koulujen arviointikulttuurista ja siinä olevista käsityksistä. Ajatus siitä, että jokainen opettaja on S2 -kielen opettaja, ei ole vielä asettunut koulumme arkeen. Tämä tutkimus keskittyy S2 -opettajien arviointitoimintaan. Arvioinnin kehittäminen ei voi kuitenkaan jäädä vain yksittäisen opettajaryhmän varaan, vaan arvioinnin kehittämisessä on kyse laajemman yhteisön yhteisestä asiasta. Opettajan arviointiosaamisen kehittyminen pitää sisällään toki yksilöä itseään kehittävän otteen, mutta myös kouluyhteisöä ja tätä kautta seutukunnallista ja koko perusopetusta kehittävän näkökulman.
Kirjoittaja: Helena Vesaranta
S2-opettaja, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, laaja-alainen erityisopettaja, väitöskirjatutkija
Lähteet:
Lappalainen, H.-P. 2006. Ei taito taakkana ole. Perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arviointi 9. vuosiluokalla 2005. Oppimistulosten arviointi 1/2006. Helsinki: Opetushallitus.
Lappalainen, H.-P.2011. Sen edestään löytää. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2010. Koulutuksen seurantaraportti 2011:2. Helsinki: Opetushallitus.
Perusopetuksen opetusuunnitelman perusteet 2004, 2014. Helsinki. Opetushallitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti