Perusopetuksen S2-päättöarviointi

Mitkä tekijät arviointia ohjaavat? Mikä vaikuttaa lopulliseen arviointiratkaisuun?

Jokaisella opettajalla on oma käyttöteoriansa: ajan saatossa syntynyt käsitys opettamisesta, oppimisesta, arvioinnista ja kielitaidosta. Opettajan arviointipäätös on aina itsenäinen, mutta siihen vaikuttavat silti monet sisäiset ja ulkoiset seikat. Helena Vesaranta tutkii perusopetuksen S2-päättöarviointia meneillään olevassa väitöskirjatutkimuksessaan. 

 

Näkökulmia S2 -opettajan arviointitoimintaan kielitaidon arvioinnista perusopetuksen päättyessä

Oman opettajakokemukseni kautta tiedän, että opettajan työnkuva on laajentunut luokkahuoneen ulkopuolelta kodin, koulun, oppilashuoltoryhmän ja muiden yhteistyötahojen väliseen kanssakäymiseen. Tieto- ja viestintätekniikka tuovat omat vaateensa opettajille. Perinteistä liitutaulua ei taida monestakaan luokkahuoneesta enää löytyä. Opettajat tekevät työtään muuttuvassa yhteiskunnassa. Niin sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset muutokset ovat omiaan asettamaan opettajan työlle uusia haasteita. Opettajan tulee sopeutua ja pystyä työskentelemään yhä monimuotoisemmissa työyhteisöissä, joihin kuuluvat niin kansainvälisyys, monikulttuurisuus kuin monikielisyys. 

Mitkä asiat ohjaavat arviointiratkaisua perusopetuksen S2-oppimäärän päättöarvioinnissa?

Tämä tekeillä oleva tutkimus on soveltavan kielentutkimuksen alaan kuuluva monografiaväitöskirja. Tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten opettajat tulkitsevat ja käyttävät arviointikriteereitä sekä mitkä asiat ohjaavat ja ovat vaikuttamassa lopulliseen arviointiratkaisuun heidän tehdessä S2 -oppimäärän päättöarviointia. 

Arviointi on muuttunut vuosien saatossa ja arviointitiedon lisääntyessä myös opettajan arviointityö on muokkaantunut niin sisällöllisesti, käytettyjen menetelmien osalta kuin arvioinnin tarkoituksien osalta. Tämä tutkimus sijoittuu ajankohtaa, jolloin uusi opetussuunnitelma on jalkaantunut perusopetukseen. Arviointikulttuuri on kehittymässä ja keskustelu on ollut vilkasta mediassa ja kentällä. Uudemman sukupolven arviointisuuntaukset näkyvät jo koulumaailmassa paikallisella tasolla mm. niin, että arviointitiedot ovat helpommin saatavilla, arvioinnin toteutuksessa huomio kiinnittyy siihen mitä menetelmiä käytetään ja miten arviointitietoa hyödynnetään sekä millainen kokonaisnäkemys arvioinnista syntyy yhteistyöllä muiden opettajien kanssa.

Tämän tutkimuksen aikana perusopetuksessa on otettu käyttöön uusi opetussuunnitelma (OPS 2014) ja tutkimukseen osallistuneet S2 -opettajat ovat työnkuvaansa liittyen olleet mukana uuden opetussuunnitelmatyön eri vaiheissa. Tästä syystä tulen viittaamaan myös uuteen (2014) opetussuunnitelmaan. Ensimmäinen päättöarviointi uuden opetussuunnitelman mukaan tehdään keväällä 2019. 

S2 -oppilaan opetuksen aikainen arviointi sekä päättöarviointi perustuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (OPS 2004, 2014), jossa on määritelty arvioinnin yleiset periaatteet, ainekohtaiset päättöarvioinnin kriteerit ja niihin perustuvat hyvän osaamisen kriteerit.

Kielenkäyttäjälle on eduksi tukeutua erilaisiin kielellisiin keinoihin. - Yksittäistä taitoa on vaikea mitata irrallisena taitona.

Opetuskokemukseeni perustuva näkemykseni kielen oppimisesta on, ettäaidoissa kielenkäyttötilanteissa korostuu taito käyttää kieltä tilanteeseen sopivana, tämän lisäksi on tärkeää myös ymmärtää kielellisiä viittauksia ja kielen eri sävyjä. Kielenkäyttäjälle on eduksi tukeutua erilaisiin kielellisiin keinoihin ja näin selviytyä myös mahdollisista ongelmatilanteista. Yksittäistä taitoa on vaikea mitata puhtaasti irrallisena taitona, koska kaikki taidot liittyvät toisiinsa ja puutteet toisessa taidossa voivat heijastua toiseen taitoon. Yksittäisten taitojen sijaan opetuksen tavoitteena on antaa S2 -oppilaalle valmiudet tunnistaa ja käyttää kieltä. Tämän päivän perusopetuksen S2 -oppilas tulisi nähdä vuorovaikutukseen aktiivisesti osallistuvana tietoisena kielenkäyttäjänä.  

Koko 2000-luvun ajan päättöarvosanoja annettaessa on siis hyödynnetty päättöarvioinnin kriteereitä sekä hyvän osaamisen kuvausta arvosanalle 8. Nämä arviointiohjeet kriteereineen perustuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä päättöarvioinnin nykyisiin linjauksiin, jotka pohjautuvat eurooppalaiseen kielitaidon viitekehykseen. Kuitenkin Opetushallituksen toteuttamat oppimistulosten arvioinnit ovat osoittaneet, että koulujen välillä on eroja niin annettujen arvosanojen kuin oppiaineen keskimääräisen osaamistason suhteen (ks. esim. Kuusela 2006; Lappalainen 2011).

Tämän tutkimuksen alustavien tulosten mukaan, arviointiin vaikuttavista tekijöistä yksittäisen arvioijan käsitys kielitaidosta sekä arviointiyhteisön kielitaitokäsitykset määrittävät arvioinnin perustan. Tässä tutkimuksessa kielitaitokäsitys pohjautuu S2 -opettajan muodostamaan käyttöteoriaan. Käyttöteorialla tarkoitetaan S2 -opettajan muodostamia käsityksiä opettamisesta, oppimisesta ja arvioinnista, jotka ovat syntyneet ajan saatossa ja muokkaantuneet työkokemuksen karttuessa. 

Jokainen opettaja muodostaa oman käyttöteoriansa, joka pohjautuu mm. teoreettiseen tietoon yhdistettynä käytännön kokemuksen kautta saatuun tietoon. S2 -opettajan käyttöteoria pitää sisällään myös käsityksen kielitaidosta. Tähän käsitykseen ovat olleet osaltaan vaikuttamassa niin koulutus, työkokemus kuin myös kielitaidon käsitystä määrittävät kuvausmallit. 

S2 -opettaja perustaa kielitaidon arvioinnin käyttöteoriaansa ja käytännössä hän tekee itsenäisen arviointipäätöksen siitäkin huolimatta, että arviointiin liittyvistä käytännöistä olisi keskusteltu yhdessä koulun muun opetushenkilöstön kanssa. Arviointikriteereiden sisältö merkitsee jokaiselle S2 -opettajalle eri taitoja käytännössä ja jokainen opettaja suhteuttaa arviointinsa myös oppilaan oppimisprosessissa tapahtuneisiin muutoksiin ja edistymiseen. 

Tutkimus antaa tietoa myös koulujen arviointikulttuurista ja siinä olevista käsityksistä. Ajatus siitä, että jokainen opettaja on S2 -kielen opettaja, ei ole vielä asettunut koulumme arkeen. Tämä tutkimus keskittyy S2 -opettajien arviointitoimintaan. Arvioinnin kehittäminen ei voi kuitenkaan jäädä vain yksittäisen opettajaryhmän varaan, vaan arvioinnin kehittämisessä on kyse laajemman yhteisön yhteisestä asiasta. Opettajan arviointiosaamisen kehittyminen pitää sisällään toki yksilöä itseään kehittävän otteen, mutta myös kouluyhteisöä ja tätä kautta seutukunnallista ja koko perusopetusta kehittävän näkökulman.

 

Kirjoittaja: Helena Vesaranta

S2-opettaja, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, laaja-alainen erityisopettaja, väitöskirjatutkija

 

Lähteet:

Lappalainen, H.-P. 2006. Ei taito taakkana ole. Perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arviointi 9. vuosiluokalla 2005. Oppimistulosten arviointi 1/2006. Helsinki: Opetushallitus.

Lappalainen, H.-P.2011. Sen edestään löytää. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2010. Koulutuksen seurantaraportti 2011:2. Helsinki: Opetushallitus. 

Perusopetuksen opetusuunnitelman perusteet 2004, 2014. Helsinki. Opetushallitus.

 

 

Kesälukemista: S2-opettajan työhyvinvointi

Tampereen seudun S2-opettajat järjestivät toukokuussa työhyvintointi-aiheisen illan, johon oli kutsuttu esiintyjiksi Pilvi Karjalainen ja Leena Salminen. 

Vaikka et olisi ollut paikalla, aiheesta on nyt saatavilla kesälukemista!

Pilvi Karjalainen puhui S2-opettajan työhyvinvoinnista. Kuva: Ella Hakala

FM, TtK Pilvi Karjalainen on S2-opettaja, joka on lähtenyt hakemaan uralleen uutta suuntaa terveystieteen opinnoista. Opinnoissaan Pilvi on keskittynyt mm. S2-opettajien työhyvinvointiin. Kandintyö aiheesta on valmis ja vuorossa ovat maisteriopinnot ja pro gradu saman aihepiirin parissa. Pilvin esitys keskittyi S2-opettajien työhyvinvointiin liittyviin erityispiirteisiin ja ylläpitoon.

Pilvi kirjoitti S2-opettajille esitykseensä ja tutkimukseensa perustuvan artikkelin:

https://tampereens2.atavist.com/hyvinvoiva-ope-on-oppijan-paras-tuki

Pilvi etsii aikuisten S2-opettajia haastateltavaksi tutkimukseensa. Tue tutkimusta ja ota yhteyttä: pilvi.s.karjalainen@gmail.com

FM Leena Salminen, joka on myös S2-yhdistyksemme sihteeri, kertoi Helsingissä järjestetystä, S2-opettajan työhyvinvointiin keskittyneestä koulutuspäivästä ja toi keskusteluun erityisesti mieleensä jääneitä aiheita.

Leena on kirjoittanut myös blogissamme Helsingin koulutuspäivän annista:

http://tampereens2.blogspot.fi/2018/03/voimavaroja-tyon-haasteisiin.html

Tampereen seudun S2-opettajat ry. toivottaa tämän myötä virkistävää kesää!

Hallituksen puolesta,

Mervi Kastari

pj. 2018

Teknologiaa S2-tunneilla – tulevaisuuden suuntauksia

Naapurimaassamme Virossa julkaistiin viime viikolla erityisen kiinnostava haastattelu, kun opetusalan tulevaisuuden tutkija Tracey Burns kertoi näkemyksistään opetuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta teknologistuvassa maailmassa (Eesti Päevaleht 25.5.2018). Burnsin esittämät ajatukset koskevat samoja asioita, joita on tullut pohdittua monissa koulutuksissa ja monen S2-opettajan kanssa. 

Burns työskentelee OECD:n Koulutustutkimuksen ja -innovaatioiden keskus CERI:ssa ja tutkii muun muassa koulutukseen vaikuttavia suuntauksia ja koulutusinnovaatioita. Hän esittää haastattelussa alussa yleisen toteamuksen, että koulutuksen pitää muuttua maailman mukana ja tästä seuraa opettajille yhä suurempia haasteita.

Burns katsoo, että teknologian rooli koulutuksessa on painoarvoltaan hyvin suuri kaikkien maailman koulutustrendien joukossa. Kuitenkaan teknologia ei ole muuttanut ihmisen oppimiskykyä eikä ajattelutapaa - ainoastaan opettamisen ja oppimisen välineet ovat muuttuneet. Burnsin mukaan on kiinnostavaa seurata, miten eri maissa oletetaan teknologian ratkaisevan kaikki maailman murheet. Hän ei kuitenkaan katso, että teknologia pystyisi tähän. 

Burns korostaa, että opettajien on hyvä tietää, miten omaa työtä voi kehittää teknologian avulla sen sijaan, että antaisi opettajan roolin teknologialle. Opettajat tarvitsevat tässä tukea. Burns katsoo yleisen asenteen olevan sellainen, että jos vain opettajat osaisivat käyttää teknologiaa oikein, kaikki olisi muuten ihan hyvin. Syyllistetään siis opettajia.  On kuitenkin turhaa yksinkertaistamista ajatella, että asia olisi vain opettajista kiinni.

Tämän vuoksi Burns heittää pallon tieteelle ja politiikalle: siellä on tarvetta miettiä, miten opettajat voisivat käyttää parhaalla mahdollisella tavalla uusia teknologioita luopumatta ammattitaidostaan. Opettajathan ovat pedagogiikan asiantuntijoita eikä teknologian pitäisikään siis korvata opettajia vaan auttaa heitä. Olen samaa mieltä jälkimmäisestä - opettajia ei ole syytä vaihtaa vaikkapa robotteihin -  mutta mielestäni kysymyksen osoitetta voisi tarkentaa. Miksi poliitikkojen pitäisi miettiä kysymystä, johon soveltuvimpia vastauksia varmaan voivat antaa pedagogiikan asiantuntijat eli opettajat ja tutkijat? Opettajille ja tutkijoille ajankohtaisin kysymys kuulunee, minkä osan työstä voisi luovuttaa teknologian hoidettavaksi, olkoon se teknologia sitten esimerkiksi opetussovellus tai vaikkapa robotti. Poliitikkojen suuntaan heitettynä tämä kysymys taas varmasti tarkoittaisikin ennemmin kysymystä resursseista ja mahdollisuuksista, joita halutaan yhteiskunnassamme jakaa.

Teknologia opetuksessa tarkoittaa paitsi laitteistoa myös esimerkiksi internetiä, sovelluksia ja muita sellaisia ja tulevaisuudessa myös robotteja. Tampereen S2-opettajien yhdistyksessä toteutettiin yhteensä kolme kertaa koulutus Nettisovellukset opetuskäytössä emmekä olleet suinkaan ainoita tämän aihepiirin koulutuksen järjestäjiä. Vastaavalle koulutukselle on myös yhä vain kysyntää. S2-opettajia siis kiinnostaa suuresti ainakin internetin mahdollisuuksien hyödyntäminen opetuksessa. Koulutuksissa oli niitäkin, jotka kriittisinä kysyivät erittäin hyvän kysymyksen: ”MIKSI minun pitäisi käyttää tätä eikä opettaa niin kuin aina ennenkin?”. Kouluttajat, mm. yhdistyksemme kouluttaja Noora Friman totesivat siihen lähes aina, ettei pidäkään, jos siltä tuntuu, sillä teknologia ei ole mikään itseisarvo. Suurin osa osallistujista tuntui kuitenkin aina olevan yhtä mieltä siitä, että teknologian tuomat uudet lisämahdollisuudet oppimiseen ja opettamiseen ovat kuitenkin arvokkaita - ja ehdottomasti opettajan vaivannäön ja ajan arvoisia. Erityisen mukavalta kursseilla tuntui kuulla opettajien kommentteja siitä, että jollekin heidän tietylle oppilaalleen/opiskelijalleen juuri jokin tietty sovellus tai sen käyttötapa voisi sopia. S2-opettajat siis haluavat hyödyntää digitaalisuutta ja teknologioita luovasti ja yksilöllisesti opetuksessa.

Eri asia olisi sitten tuupata oppija kokonaan jonkin kielenopetussovelluksen pariin ja luopua omasta opettajan roolista, kuten Tracey Burns Päevalehtin artikkelissa pelkää voivan tapahtua. Jos näin pitkälle ei jouduta vaikkapa resurssipulan vuoksi menemään, uskon, että digisovellusten käyttö tuo opetukseen yksilöllisempiä tasoja. Monet sovelluksethan pystyvät mukautumaan oppijan etenemiseen ja huomaavat myös kullekin oppijalle vaikeimmat asiat. Opettaja voi monissa sovelluksissa myös saada edistymisestä raportin. Oppimisalustoilla tehdyistä tehtävistä näen opettajana, onko tehtävä tehty, milloin on valmista ja miten kullakin on mennyt. Sovellus tai muu vastaava opetusteknologia taas harjoituttaa oppijaa yksilöllisesti ja kärsivällisesti eikä siltä lopu aika. Pelillisyys tuo vielä oman, monia koukuttavan lisänsä.

Tracey Burns muistuttaa haastattelussaan myös teknologian, erityisesti internetin, hyödyistä pienille kielille. Hänen mukaansa tämän hetken suuntaus on luoda sisältöä eri kielillä - internetissä oli vielä kymmenen vuotta sitten käytössä vähemmän kieliä kuin nyt. Teknologiaa käytetään siis kielellisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, mikä on globalisaation aikana kiinnostava seikka. Tämä tekee mahdolliseksi myös muille kieleen ja kulttuuriin tutustumisen - ja juuri näinhän tässä tätäkin kirjoittaessa tapahtuu, kun teknologia mahdollisti minulle pääsyn virolaisen lehden pariin. Ei ole kauan siitä, kun minun olisi pitänyt nähdä kovasti vaivaa päästäkseni ostamaan painetun lehden. Teknologia on hyvä renki.

Tekstin lähdeaineistot:

Eesti Päevaleht 25.5.2018, toimittaja Lauri Tanklerin juttu Tulevikuhariduse ekspert: õpetajate karjääriredelile oleks pulkasid juurde vaja.

[Suom. Tulevaisuuden koulutuksen asiantuntija: opettajien uratikkaille tarvittaisiin lisää askelmia.]

http://digileht.epl.delfi.ee/uudised/tulevikuhariduse-ekspert-opetajate-karjaariredelile-oleks-pulkasid-juurde-vaja?id=82164705

OECD’s Centre for Educational Research and Innovation, Tracey Burns:

http://www.oecd.org/education/ceri/traceyburns.htm

PS. Niille, jotka lukevat viroksi, Tracey Burnsin haastattelu on muiltakin osin kiinnostava erityisesti varhais- ja perusopetuksen näkökulmasta. Siinä käsitellään muun muassa opettajan eri roolien lisääntymistä ja nykysuuntausta, jossa korostuu sosiaalisten taitojen opettaminen akateemisten taitojen sijaan. Opettajilla ja kouluilla on huomattavasti enemmän vastuita kuin vaikkapa 20 vuotta sitten ja vastuiden kasvu jatkuu. Myös opettajan urakehityksestä - tai sen puutteesta - puhutaan.

Mervi Kastari / S2-hallitus