Kevyesti kielitietoista kesää - kevyt kesäorientaatio kielitietoisuuteen

Kuvalähde: Pixabay

 

Opetan tai ohjaan henkilöitä, joiden äidinkieli ei ole suomi. Mitä konkreettista voin tehdä työni (usein kiireisessä) arjessa heidän hyväkseen? Miten huomioida monikielisyyttä ja monikielisiä oppijoita?  KIMMO-hankkeessa on kuluvan vuoden aikana käynnistetty koulutus, jossa luodaan ja tuodaan kielitietoisia käytännön keinoja mukaan työn arkeen. Näitä keinoja rakennellaan yhdessä opettajien ja eri ohjaustyön ammattilaisten kanssa. Monesti kyseessä ovat yllättävän pienet asiat, kun ne vain tulevat huomatuiksi.

Jos haluat mukaan, se on mahdollista sekä nyt kesällä että syksyllä.

Miten tulla kielitietoiseksi? 

Ihan alkuun kielitietoisuudessa pääsee asettamalla itsensä toisen asemaan. 

• Miltä tuntuu olla kielenoppija? 
• Miltä tuntuu opiskella vaativia asioita kielellä, joka ei ehkä ole oma kaikkein vahvin kieli? 
• Miltä tuntuu toimia päivittäin ympäristössä, jossa oma äidinkieli näyttäisi äkkiseltään olevan vallan tarpeeton - ja onko se todella tarpeeton? 
• Entä työllistyminen - onko se vain kielestä kiinni? 
  

Toisen asemaan asettuminen ei ole ihan helppoa, mutta apuun voi ottaa vaikkapa kirjallisuuden.

Seuraavassa on esitelty teoksia, joita on KIMMO-hankkeen puitteissa käytetty lämmittelyyn ja kielitietoisuuden ja monikielisyyden aiheeseen orientoitumiseen. Lue kirja tai pari aihepiiriin virittymiseksi, ja käytä vaikka myös opetus- ja ohjaustyössä. Lämmittelyn jälkeen voi halutessaan syventyä aihepiiriin lisää esimerkiksi KIMMOn avulla tai muista tietolähteistä.

Valitse seuraavista mieluisin kesärannalle. Valikoima ei ole kattava, joten halutessasi vinkkaa myös lisää hyviä kirjoja, joissa käsitellään kielen teemoja. Erityisesti kaunokirjallisuutta kaivataan!

Nuorten ja aikuisten kirjoja:

Opinto- ja urahjaustyön tueksi ja ohjauspainotteista kielenopetustyötä tekeville sopii hyvin Tulin Suomeen (2018). Selkokielinen teos kertoo aikuisten tarinoita Suomeen asettumisesta. Erittäin positiivista on se, että teoksen henkilöiden ikähaitari on 30–54 vuotta. Todella monet teokset on suunnattu vain lapsille, nuorille tai nuorille aikuisille, mutta tämä teos on poikkeus. Mukana on työelämä- ja uranäkökulma sekä ajatuksia kielenoppimisesta, mutta myös koko muu elämä. Kirjan toinen osa on Koti Suomesta (2020), joka sisältää nuorten tarinoita. 

 Leisko, S. (2018.) Tulin Suomeen. Maahanmuuttajien tarinoita uudesta kodistaan. Avain.

Kielen ja kulttuurin näkökulmaa käsittelee tuore Third culture kids – Suomi Finland (2022), joka on suomenkielinen kirja, vaikka on saanut englanninkielisen nimen. Suomenkielinenkin käsite kolmannen kulttuurin lapset on olemassa, mutta sitä ei ole haluttu tässä käyttää. Teoksessa pohditaan muun muassa arjen monikielisyyttä, kielitaitoja ja kielen oppimista kiinnostavilla tavoilla. Teksti on yleiskielistä.

 

Eid, M. & al. (2022) Third culture kids – Suomi Finland. Otava.

Humanistinen Ammattikorkeakoulu (2019) on julkaissut selkokielisen teoksen Odotan aurinkoa – Selkokielisiä tarinoita Suomeen tutustumisesta. Teos sisältää nuorten ja nuorten aikuisten omakohtaisia tarinoita maahan muuttamisesta, kielestä, kulttuurista ja kokemuksista, ja sen kieli on helppoa selkokieltä. Tarinoiden kertojat ovat myös itse kuvittaneet teoksen. Teoksen saa ladattua vapaasti täältä tai sen voi hankkia myös kirjana. Tällä teoksella on myös rinnakkaisteos, joka on helppoa yleiskieltä rinnallaan englantia, mutta sen saa vain painettuna kirjana.

Valkendorf, T. & al. (2019.) Odotan aurinkoa. HUMAK.

 

Kaunokirjallisuuden puolella on useita teoksia, joissa on pääosassa muu kuin etnisesti suomalaistaustainen henkilö, mutta monet teokset ovat nuorten kirjallisuutta. Aikuisille tarjontaa on valitettavasti toistaiseksi hieman vähemmän, jos ei huomioida elämäkertoja. Kaikki elämäkerratkaan eivät ole henkilön itsensä kirjoittamia vaan niissä on käytetty kirjoittajana muuta, yleensä alkuaan suomalaistaustaista henkilöä. Henkilön itsensä kirjoittamana kieli olisi ehkä vähän erilaista, mutta haittaisiko se?

Toivottavasti saamme pian myös lisää aikuisten fiktiivistä kaunokirjallisuutta, joka olisi monista eri taustoista tulevien henkilöiden kirjoittamaa, ja jossa käsiteltäisiin myös kielen kysymyksiä. Miltä esimerkiksi tuntuu uusi kieli keski-iässä tai vanhemmalla iällä? Tai vaikkapa äidinkielen menettäminen? Vinkkaa oma kirjalöytösi! :)

Eräs nuorten kaunokirjallisuuden julkaisuista on palkittu Et kävele yksin. Siinä kohtaavat yläkouluikäiset Ada ja Egzon. Teoksen käyttömahdollisuuksia ja saavutettavuutta laajentaa kielellisessä mielessä se, että se on julkaistu sekä yleiskielisenä että selkomukautuksena. 

Niemi, J. (2016/2020.) Et kävele yksin. WSOY. Selkomukautus Häkkinen, M. Avain.

Aikuisille sopii Susanna Alakosken palkittu Sikalat (2011). Se käsittelee Ruotsissa asuvia suomalaisia ja myös kielen kysymyksiä kiinnostavasti. Ja voi auttaa toisen asemaan asettumisessa, kun kirjan asetelmassa uuteen kotimaahan ovatkin päätyneet suomalaiset. Tätä teosta on aiemmin käsitelty myös täällä. 

Alakoski, S. (2011.) Sikalat. WSOY.

Lasten ja kaikenikäisten kirjoja:

Lastenkirjallisuuden puolelta kielellisesti luovia ratkaisuja ja monikielisyyttä löytää paljon enemmän kuin nuorten ja aikuisten kirjallisuudesta. Samoin pohdintoja kielestä ja kielenoppimisesta. Onneksi monet aikuisetkin tarttuvat mielellään myös lastenkirjoihin, joiden teemat ovat joskus hyvinkin syvällisiä.

Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa (2018) on erittäin puhutteleva tarina kielenoppimisesta, äidinkielestä ja opiskelusta toisella kielellä uudessa kotimaassa. Teos käsittelee myös kieliahdistusta ja miten siitä vähitellen selvitään. Päähenkilönä on alakouluikäinen Amir ja paikkana peruskoulu, mutta hieno teos puhuttelee varmasti myös monia aikuisia. Tämä nousi KIMMO-hankkeen näkökulmasta suosikiksi tässä esitellystä valikoimasta!

 

Venho, J. & Moisseinen, H. (2018.) Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa. Karisto.

Hieno kirjaidea minkä ikäisille hyvänsä on Meidän piti lähteä (2018). Kirja on sanaton ja sisältää vain piirroskuvia. Aiheena on pakolaisuus ja kirjan lopusta löytyy kielitietoisia vinkkejä kirjan käyttöön. Sanattomuus kerronnan tapana antaa kirjan lukijalle mahdollisuuden sanallistaa eläytymistään ja lukukokemustaan eri tavalla. Tämän kirjan pohjalta käyty keskustelu teoksen tulkinnoista olisi erityisen kiinnostava!

Pellicioni, S. (2018.) Meidän piti lähteä. Kustantamo S&S.

 

Miltä tuntuu vieraassa kieliympäristössä, jossa kaikki puhuvat kummalliselta kuulostavaa kieltä? Mitä jos pitäisi vaikka pyytää apua? Entä mitä sitten tapahtuu, kun kieli alkaa sujua ja muutenkin tottuu kaikkeen? Elina vieraalla maalla (2008) sijoittaa suomalaisen lapsen asumaan ulkomaille.Teos on jo hieman vanhempi, mutta aihe ja sisältö eivät vanhene.

Laajarinne, J. & Rahkonen, P. (2008.) Elina vieraalla maalla. WSOY.

Monikielisyydellä leikitteleviä teoksia on myös. Mennään jo naapuriin (2017) vierailee erikielisten ihmisten arjessa. Tervetuloa (2021) taas on 5-kielinen kuvapainotteinen teos.  Monen sortin moninaisuus (2022) on aivan uusi teos, joka käsittelee myös kielellistä moninaisuutta.

Katajavuori, R. & Savolainen, S. (2017.) Mennään jo naapuriin! Tammi. / Tapola, K. & Pellicioni, S. (2021.) Tervetuloa! /

Brook, F. & Ferrere, M. (2022.) Monen sortin moninaisuus. Lasten keskus.

  .

 

Kiitos Ylöjärven pääkirjasto Leija ja virkailija Sirpa Rojola!

 

Tampereen seudun S2-opettajat ry. toivottaa hyvää

kesää!

Mervi Kastari / S2-hallitus

Peruskoulun S2-arvioinnin kehittämistutkimusta

 

Kuva: Manfred Steger / Pixabay

 

Juuri julkaistun väitöstutkimuksen mukaan S2-oppimäärän arvioinnissa on vielä kehitettävää, kun pyritään yhdenvertaiseen arviointiin. Helena Vesaranta väittelee 11.6.2022 Tampereella. Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä.

Lue lisää tutkimuksen päänäkökulmista yleistajuisesti täältä. Saman linkin takaa pääsee myös etäosallistumaan. Itse väitöskirjan Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän arviointi opettajien käsityksissä löydät täältä.

Helena Vesaranta on myös aiemmin kirjoittanut tutkimuksestaan tänne S2-opettajien blogiin: Perusopetuksen S2-päättöarviointi.

 

Suomea ohessa

 

Kuva: Pixabay

Viime aikoina on käyty runsaasti julkista keskustelua suomalaisesta työelämästä ulkomaalaistaustaisen suomea oppivan työnhakijan tai työntekijän näkökulmasta.

Aihe on tärkeä ja on mukava huomata, että monia aloja vaivaavan työvoimapulan ja ulkomaalaisen työvoiman palkkaamisen tarpeen kasvaessa myös S2-alaa on nostettu julkiseen keskusteluun.

 

Mielenkiintoista on myös ollut seurata, millä tavoin suomen kielen opiskelua ja tapoja oppia suomea tuodaan esille mediassa. Tuntuu, että alan moninaisuus ei tule median kautta kuvatuksi aivan koko laajuudessaan. Usein keskitytään yksittäisen oppijan tai opettajan tarinaan, jolloin kokonaiskuva suomenoppimisen arjesta jää kapeaksi ja pirstaleiseksi.

Helsingin Sanominen henkilöjutussa ”Liian kovat kielivaatimukset” (HS 15.11.2021) esitellään kanadalaistaustainen parikymmentä vuotta Suomessa asunut työnhakija, joka on lehtijutun mukaan ”oppinut kielen vuosien saatossa kysymällä, kuuntelemalla ja lukemalla sanomalehtiä – ja Aku Ankkaa.”

Kielitaito on vahva, eli kielitestin mukaan C1-C2, ja onkin aiheellista HS:n jutun mukaisesti kysyä, miksi kielitaito on vielä ollut esteenä kyseisen henkilön työllistymiselle.

Yleistyvän kannan mukaan vaatimus suomen kielen osaamisesta on turhankin iso työllistymiskynnys monelle ulkomaalaiselle. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (HS 30.11.2021) todetaan, kuinka “useassa työssä voi kuitenkin päästä alkuun myös puutteellisella suomen taidolla, ja kieltä oppii lisää työn ohessa.”

Näin varmasti on. Yleinen kielenoppimisen teorioissa toistuva ajatus on, että kielen oppiminen ja omaksuminen on jatkuva, kaikilla elämän osa-alueilla tapahtuva prosessi, jota ei tulisi ajatella vain luokkahuoneessa tai oppikirjan parissa käytetyn ajan kautta.

Oppimisen näkeminen työnteon tai muun opiskelun oheistoimintana saattaa silti suomenopettajan näkökulmasta tuntua siltä, että luokkahuoneessa – fyysisessä tai virtuaalisessa – annettava kielenopetus sivuutetaan ja jää huomiotta se valtava työmäärä, jonka toimivan peruskielitaidon saavuttaminen uudessa kielessä kaikesta huolimatta vaatii. Perusopetuksessa, koto-koulutuksessa, vapaan sivistystyön ja työelämän koulutuksissa ja monissa muissa paikoissa annettavaa suomen opetusta käsitellään mediassa varsin vähän, vaikka tarve suomenopetukselle kasvaa sitä mukaa, kun työelämä ja yhteiskunta kansainvälistyvät. 

Samankaltainen ajatus ohessa oppimisesta tuntuisi yhdistävän sekä kanadalaistaustaisen oppijan tarinaa että pääkirjoituksen eetosta esittää oppiminen miltei luonnostaan työnteon oheistuotteena saatavana lisäarvona. 

Yritysten ostopalveluina hankkimia suomen kielen koulutuksia lienee tällä hetkellä käynnissä enemmän kuin koskaan. Myös ELY-keskusten ja yritysmaailman yhteistyötä kielenoppimisessa on alettu viime aikoina syventämään ja on ohjattu lisää resursseja jo työllistyneiden ulkomaalaistaustaisten suomenoppimiseen työn ohessa.  Monella suoraan yrityksille kielikoulutuksia tarjoavalla yrityksellä ja free lance -kouluttajalla onkin tällä hetkellä kanta täynnä tilauksia suomen kielen koulutusten osalta.

Näin on myös tamperelaisella Krista Mikkosella, jonka Aamulehti (20.11.2021) esittelee ilahduttavassa henkilöjutussaan uudenlaisena toimijana S2-alalla. Hänen yrityksensä toimii kansainvälisesti ja tarjoaa koulutuspalveluita verkko-opetuksena oppijoille suoraan ulkomaille. Ennen kohdemaahan tuloa annettava kielikoulutusta on aikaisemmin annettu ainakin terveydenhoitoalan henkilöstölle, ja näyttää siltä, että tällaiset kielikoulutusratkaisut ovat yleistymässä tulevaisuudessa. Hyvä niin.

Outoa Aamulehden jutussa on ainoastaan jo otsikkoon nostettu ajatus siitä, että suomenopetus tapahtuu varsinaisen päivätyön ohessa. On varsinainen päivätyövirka ja sitten sen päälle nämä uudet tulokkaat, joita on tavanomaista kouluttaa nk. epätyypillisissä työsuhteissa. 

Kun media käsittelee suomenopettamista ja -oppimista poikkeuksellisia oppimispolkuja ja epätyypillisä työsuhteita korostavan human interest -näkökulman kautta, unohtuu, että valtava joukko opettajia toimii S2-alalla päätoimisesti ja heidän opiskelijansa osallistuvat koulutuksiin säännöllisesti viikosta toiseen. Suomen oppiminen ei ole uusi asia, eikä pohjimmiltaan tapahdu minkään ohessa, vaan parhaimmillaan takana on tavoitteellinen ja määrätietoinen sitoutuminen suomenoppijuuteen, jossa kielenopetuksesta saatuja välineitä sovelletaan arkielämän tilanteissa, ja toisin päin, jossa arjessa kohdattuja kielenkäytön haasteita pyritään ratkaisemaan kielikurssilla.

Kielenoppimisen arjesta kertomalla murrettaan ennakkoluuloja, joita ei-natiivin suomen puhumiseen ja käyttöön Suomessa yhä tällä hetkellä liitetään. Tavallisin polku saavuttaa toimiva itsenäinen kielitaito ei ole 20 vuotta itseopiskelua muun elämän ohessa, eikä tyypillinen suomenopettaja opeta kieltä päivätyönsä ohessa.  Mielikuvilla, joita suomenopettamisesta ja oppimisesta luodaan, on vaikutusta myös alan kehittymiseen ja toimivuuteen tulevaisuudessa.

 

Lähteet:

“Liian kovat kielivaatimukset”, HS 15.11.2021. 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008223542.html

“Tamperelainen Krista Jokinen, 32, perusti yrityksen ja opettaa suomea nyt jopa 16 tuntia päivässä – Rahan puolesta hän voisi luopua päivätöistään: ‘Suomalaiselle koulutukselle on valtava kysyntä.’”  AL 20.11.2021.

https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000008381317.html

 “Suomea voi oppia myös työnteon ohessa.”  HS 30.11.2021.

 https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008425081.html

 “Me ei osata enää suomea.” HS 14.1.2022

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000008536596.html

 

Teemu Jokilaakso

S2-opettaja

Puheenjohtaja, Tampereen seudun S2-opettajat ry

 

Terveiset S2-opettajien joulutapaamisesta

S2-opettajat kokoontuivat pienellä porukalla torstaina 16. joulukuuta juttelemaan kuluneesta lukukaudesta. Tapaaminen järjestettiin jälleen virtuaalisesti, vaikka viime vuonna toiveikkaasti toisin ajateltiin. Ehkä ensi joulun aikaan pääsemme taas Tallipihan joulupuurolle.

Tilaisuudessa vaihdettiin vapaamuotoisesti kuulumisia. Syksy on ollut monella kiireinen, ja varsinkin aikuispuolella toimivia ovat muun muassa työllistäneet erilaiset hankkeet ja projektit. S2-alan näkyvyys mediassa herätti keskustelua ja lisäksi kuulimme terveisiä perusopetuksen kentältä. 

Tampereen seudun S2-opettajien yhdistys toivottaa kaikille rentouttavaa joulun aikaa ja onnea vuodelle 2022.

Hallitus / Ella Hakala

Ajatuksia selkoromaanista Komisario Palmun erehdys

Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys. (1940) 2017. Selkomukautus Pertti Rajala. Avain-kustannus.

 

Kirja Komisario Palmun erehdys on jännittävä dekkari. Se sijoittuu 1930-luvulle 

ja siksi kaikki henkilöt ovat vähän vanhanaikaisia, mutta juuri se on tosi mielenkiintoista. 

Päähenkilö on Komisario Palmu ja hän on erityinen ihminen. Hän tutkii murhaa 

hänen työkaverinsa kanssa. Tarina on aina jännä, koska loppuun asti murhaaja on 

tuntematon ja loppu on odottamaton ja siksi iso yllätys. Minusta kirja oli tosi hyvä, 

tavallisesti en pidä dekkarista, mutta Mika Waltarin kirja kiehtoo minua. Kieli ei oli aina 

helppoa, mutta kun luen enemmän, se muuttuu paremmaksi ja helpommaksi. Ja siksi 

minä opin myös paljon uusia sanoja. Minä suosittelisin tätä kirjaa kaikille, jotka ovat 

kiinnostuneet suomen kielestä ja mukaansa tempaavasta tarinasta.

 

Marie-Luise Meyer Saksasta 

Tarina teki minut uteliaaksi, joten minä halusin aina jatkaa lukemista.  Kaikki valehtelivat 

koko ajan enkä ollut varma loppuun asti, kuka oli murhaaja.  Kirjailija jättää lukijoiden 

tehtäväksi kuvitella hahmojen persoonallisuutta.  Bruno Rygseck muistuttaa minua vähän 

hahmosta Jay Gatsby F. Scott Fitzgeraldin Kulta Hatussa.  Mitä pidempään luin, sitä 

enemmän minun kuvitelmani hahmoista muuttui.  Vanhaneidin kissan nimi lisää tarinan 

hauskuutta ja on harmi, että nimi lyhennettiin selkosuomeksi.  Vaikka muutama yksityiskohta 

ei ollut selkosuomen versiossa, minä voin seurata hyvin tapahtumia.  Minun mielestäni 

lauseiden rakenteet yksinkertaistettiin niin, että tämä versio oli helpompi ymmärtää kuin 

alkuperäinen versio.  Minä nautin Komisario Palmusta ja suosittelisin kirjaa 

suomen kielen opiskelijoille.

 

Renee Remy Yhdysvalloista

  

Tämä on minun ensimmäinen suomalainen kirja. Aluksi oli liian vaikea lukea tekstiä, 

koska en ymmärtänyt mitään. Sen jälkeen oli vähän helpompi lukea. Minusta kirja on 

mielenkiintoinen,  vähän vanhanaikainen sekä joskus hauska. Hahmot ovat samanlaisia 

kuin ihmiset tavallisessa elämässä. Juoni on mutkikas eikä lukija tiedä aina, mitä tapahtuu 

seuraavaksi. Suosittelen tätä kirjaa opiskelijoille, mutta vain jos hänellä on 

vahva kielikyky tai "kielipää".

 

Aleksandra Suzi Venäjältä 

 

 

Selkomukautus Komisario Palmun erehdys luettiin edistyneiden suomen kielen kurssilla. Osa opiskelijoista luki rinnalla myös selkomukauttamattoman alkuperäisteoksen. 

 

Kurssilla keskusteltiin, että selkomukautuksen monet painovirheet hieman haittasivat lukemista ja ymmärtämistäkin. Kielenoppijan ei ole aina helppo arvioida kirjan kielen oikeellisuutta vaan hän voi arvella, ettei vain itse osaa tai ymmärrä. Samasta syystä hän voi myös pyrkiä painamaan mieleensä vääriä muotoja. Selkokirjojen huolellinen kustannustoimittaminen olisikin hyvin tärkeää. Emme kuitenkaan tästä syystä jättäisi tätä vauhdikasta selkotarinaa välistä!

 

Suosittelemme myös Tuija Takalan kirja-arviota selkomukautetusta Komisario Palmun erehdyksestä:

https://tuijata.com/2017/09/08/lukutaitopaiva-komisario-palmu-selkokielella/

 

 (Postauksen toimitti Mervi Kastari / S2-hallitus)